"Että tuo Riettu."
"Minä arvaan…; olenhan sen huomannut. — Sinä tahtoisit kai sanoa, että menisitte naimisiin."
"Niinhän sitä."
"Ja"
"Enhän minä olisi uskaltanut, mutta…"
"Mutta tahtoisit minua puhemieheksi?" autteli isäntä.
"Niinhän sitä…"
"Mutta eihän kerkeä enään täksi pyhäksi — muutoin aivan mielelläni," sanoi isäntä.
"Eihän sillä niin kiirettä…" sanoi Juho ja lähti pois kamarista.
Mitään muutosta Juhon ja Rietun elämässä ei huomattu seuraavalla viikolla; he olivat vaan, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, eikä vakava isäntäkään siitä mitään virkannut.