Tuli köyhä käypäläinen,
Näljän kanssa nääntyväinen,
Luokse rikkahan,
Apuu hältä anomahan,
Puutettansa sanomahan,
Kautta taivahan.
Rikas kyllä avun antoi,
Kiukkumiellä hän sen kantoi,
Köyhä paralle.
Kyynel köyhän silmän täytti,
Nöyrältähän se nyt näytti,
Sekä aralle.
Mutta niinhän se ei ollut,
Eikä kyynel silti tullut,
Että kiitokseen
Ylettyneet olisivat,
Köyhyydestä tulisivat.
Ne oil — murtuneen.
Tuli köyhä kulkevainen,
Itkuansa sulkevainen,
Luokse köyhemmän.
Hänkin hälle palan antoi,
Surkumiellä hän sen kantoi,
Vaikka vähemmän.
Kyynel silloin vuosi kanssa,
Kuihtuneita kasvojansa,
Alas valuen.
Ne ei olleet huokauksen,
Eikä mielen murtumuksen,
Ne oli kiitoksen.
III.
Ryöväri
Asiat kiertyivät semmoisiksi, että meidän piti muuttaa pois tuosta meren niemimaasta. Pitäjä, johon muutimme, oli noin neljän penikulman päässä merestä. Pitäjän läpi juoksi eräs mahtava Pohjanmaan virta.
Vuosiluku oli muuttunut, sillä nyt jo piirrettiin 1868. Vaikka toinen vuosi oli tullut, oli kuitenkin viimeisen kovan katovuoden hirveät seuraukset parhaaltaan kärsittävinä.
Paikkakuntaan tultuamme kohtasi kamala näky. Kuihtuneita, nääntyvän näköisiä, horjuvia ja kalpeita haamuja kulki pitkin teitä kylästä kylään, talosta taloon, etsien, eikö jollakin olisi heille antaa jotain suuhun pantavaa, hiukiavan sydämen hengissä pysymiseksi. Köyhäinhuone kyllä oli hallituksen käskystä väliaikaisesti laitettu yleisen hädän poistamiseksi, ja sinne kahteen avaraan pytinki-rotinkiin oli sijoitettu köyhiä ja sairaita niin paljon kuin suinkin mahtui. Melkein heti paikkakuntaan tultuani menin sitä katsomaan. Surkealta siellä näytti. Laihtuneita ja kuihtuneita käsiä ojenneltiin tulijaa kohti kaikkialta sängyistä ja muualta, Jumalan tähden anoen jotakin syötävää. Kunnan kyllä oli käsketty nuot kaikki hyvästi hoitaa ja ruokkia. Mutta kun asiat eivät olleet taloissakaan sen paremmasti, kävi se aivan mahdottomaksi. Olki- ja petäjäleipä oli taloissakin kaikkialla syötävänä ja eihän sitä parempaa voinut köyhäinhuoneessakaan olla. Kuitenkin kokivat ihmiset viedä sinne, mitä hengestä irti oli. Lihanpalaa, maito- ja piimäkannua kokivat he sinne kantaa, mutta mitä se oli näin paljolle. Sen verran oli hätäaputoimikunnalta saatu selvää viljaa, että toisinaan voitiin niistä velliä keittää.