"Paljonkohan luulisitte tarvitsevanne?" kysyi Esko.
"Päävelka on viisikymmentä markkaa, mutta kun siihen tulee lisäksi käräjäkulut ja ryöstöön kirjoituspalkka, niin nousee se jo seitsemäänkymmeneen. Siihen lisäksi tahtonee hän vielä kasvuakin", sanoi Jaakko.
"Ottakaa nyt kahdeksankymmentä markkaa varalta, että pääsisitte tuosta kitupiikistä erillenne, ja jos ei se kaikki menisikään, jäähän loput pikku tarpeisiinne", tuumaili Esko ja luki rahat Jaakon kouraan.
Sepä oli apu ja tuli vielä niin oikealla hetkellä. Möykkyläisten mielistä se poisti rauhattomuuden kuin pahan unen. Heistä tuntui kuin olisi Jumala lähettänyt enkelinsä taivaasta heitä auttamaan.
Keveällä mielellä asteli Jaakko seuraavana aamuna Kovalaa kohden. Kun hän astui kauppiaan kamariin, tiuskasi Kovanen hänelle: "Joko taasen olet täällä kiusaamassa, mutta ei paikka siitä parane".
"En minä tullut kiusaamaan, tulin vain velkaani maksamaan", sanoi
Jaakko.
"Hohoo, sehän on eri asia, mutta mistä olette rahoja saanut?"
"En suinkaan rikkailta, vertaisiltaanhan sitä apua saa. Mutta etteköhän toki heittäisi niitä käräjäkuluja pois?"
"En penniäkään."
Jaakko antoi Kovaselle seitsemänkymmentä markkaa.