"Teillä on nähtävästi hyvät välit vaimonne kanssa?" utasi tuo utelias mies yhä edelleen.
"On ne", vakuutti kultaseppä. "Paremmaksi ne eivät voi koskaan tulla."
Mies silmäili sinnepäin, missä kultaseppä sanoi vaimonsa istuvan. Siellä istuikin sironnäköinen, kalpeaverinen nainen. Hän näkyi huomanneen miesten keskustelun, koskapa kainostellen peitteli kasvojansa.
".Kuinka olette voinut niin kauan olla poissa perheenne luota?" kysyi mies.
"Täytyy kokea tienata. Olen heille useasti lähettänyt rahaa, että tulisivat toimeen. Hyvin sitä on ansaittukin, nytkin on minulla rahoja mukanani pian parituhatta markkaa", selitteli kultaseppä.
"Kylläpä te olette kunnon mies".
"Olenpa niinkin. Kaikkihan ne tienata osaavat, vaikk'eivät kaikki osaa säästää, mutta minä osaan tienata ja säästää", tuumaili kultaseppä.
Hänen puheistaan saattoi jo selvästi huomata, että hän oli ennestäänkin hyvästi pöhnässä ja humaltui yhä enemmän. Sitä salatakseen hän tuohon laivan portaaseen nojasi.
Kun kultaseppä pääsi kerran hyvään alkuun tuossa säästäväisyys-asiassaan, ei hän sitä hevin heittänytkään, vaan aloitti asian aina uudestaan.
Kun puhelukumppani huomasi, ettei kultasepän puheista enää tahtonut tulla tolkkua, lähti hän tiehensä.