"Hyi kun minua viluttaa, eikä ole puita että saisi valkean pesään", sanoi nainen.
"Käy noutamassa halkoja naapurin pinosta", neuvoi mies.
"Entä jos näkevät."
"Mitä joutavia, onhan nyt vielä pimeä; paitsi sitä, onhan pino ulkohuoneitten takana niin, että heidän on mahdoton sitä huomata", sanoi mies.
"Eihän minun velvollisuuteni ole puita hankkia, sinun tehtäväsihän se on."
"Tiedäthän, etten minä kykene liikkumaan tuon kirotun kihdin vuoksi", sanoi mies.
Vaimo kävi sieppaamassa puusylyksen naapurin pinosta, mutta sanomattoman arka hän näytti olevan, sillä hän vilkuili ehtimiseen taaksensa puita tuodessaan.
Kun he saivat tulen pesään, lämmittelivät he sanatonna sen ääressä kohmettuneita jäseniään.
"Ei tässä ole paljon haaraa eineestäkään, sillä ei ole muuta kuin vähän leipää, perunoita ja suolaisia silakoita. Vaivaishoitokin on niin vietävän kitsas, ettei laita meille kunnollista elatusta", sanoi vaimo, katkaisten äänettömyyden.
"Paljon se ei ole, mutta parempi sekin kuin ei mitään", lohdutteli mies.