"Sepä hauska, kun saan tutustua herra kapteenin kanssa", sanoin uudestaan tervehtien häntä.
"Ja tämä laiva on minun omani."
"Aina parempi… Onneksi olkoon", sanoin.
"Ja kuitenkin teidän pitäisi tuntea minut", sanoi kapteeni.
"Minä vaan en muista teitä ennen tavanneeni", sanoin.
"Ja kuitenkin olette tavannut."
"Missä sitten?"
"No tuolla kotipitäjässänne sen leveäpäisen pölkyn ääressä parikymmentä vuotta sitten", selitti kapteeni.
Minun mieleeni sävähti nyt, että olisikohan edessäni oleva kapteeni ja laivanomistaja toinen noista pojista, jotka tuon pölkyn ympärillä vääntelivät takkavalkean valossa hakasia, haukaten väliin silahkaa ja leipää.
"Ettehän vain ole toinen noista pojista, joiden kanssa niin paljon haastelin työteliäisyydestä ja säästäväisyydestä?" kysyin hyväsestään hämmästyneenä.