Siinä seisoessani ja katsellessani tuota ihmeellistä voimaa, kulki ohitseni siistinnäköinen herra. Hän pysähtyi ja sanoi iloisesti hyvää huomenta, ja hänen vilkkaat kasvonsa näyttivät loistavan hyvästä mielestä.
Katsoin kummastellen häntä.
"Ette taida minua enään tuntea", sanoi hän hymyillen.
"Enpä muista teitä ennen nähneeni", sanoin.
"Ja kuitenkin tapasin teidät kerran ennenkin, jos muistanette, kotipitäjässänne parikymmentä vuotta takaperin."
"Mitä ihmettä? Olisitteko toinen noista silloisista hakaspojista?"
"Niinpä olen. Toisella veljelläni on oma höyryalus ja hän itse kuljettaa sitä."
"Sen minä jo tiedän", sanoin minä, "sillä tänne tullessani minulla oli kunnia matkustaa hänen laivallaan. Tapasimme kapteenin kanssa toisemme ja puhelimme keskenämme paljon. Olin hämmästynyt tuosta kohtauksesta niin, etten huomannut kysyä teidän kohtalostanne mitään, mutta nythän on sitä hauskempi, kun teidätkin tapasin."
"Hän tietysti kertoi teille seikkaperäisesti elämämme juoksun."
"Kyllä hän kertoi, mutta en huomannut sitäkään kysyä, oletteko te kumpainenkin jo perheellisiä miehiä."