Tämä oli ensimmäinen puhe minkä hän oli parin kuukauden ajalla suustaan päästänyt. Oikein muu väki säpsähti, kuullessaan Riikan puhuvan ihmisiksi. Tästä alkaen rupesi Riikka taasenkin puhumaan tavalliset asiansa kuten ennenkin.
Muutamana kertana tuli Vihtori isännän kamariin.
"Minä tulin ilmoittamaan teille, että minä haluaisin nyt erota talosta", sanoi Vihtori.
"Mikä sinun päähäsi nyt on ampunut, kun pois haluat? Onko joku sinua loukannut?" uteli isäntä.
"On parikin syytä tähän pyyntööni. Olen huomannut, että minä olen tullut pahaksi silmätikuksi Riikalle ja hän soisi pääsevänsä minusta. En tahtoisi olla kenellekään pahennukseksi ja riidanaiheeksi. Mutta oikea syy on kuitenkin toinen. Olenpa tullut huomaamaan, että akaton mies on kuin aidaton niitty ja olen aikonut ruveta tässä naimapuuhiin"
"Eihän toki — no mistä vainen?" sanoi isäntä höröstyen ja katsoi kiinteästi Vihtoria silmiin.
"Tuoltahan sitä Kupulasta."
"Senkö meidän torpparivainajan lesken, Tiinan?"
"Sitähän sitä", sanoi Vihtori vähän ujostellen ja tuhrasi käsiselällään nokkaansa.
"Aiotko sitten mihin viedä vaimosi?"