»Ole niistä huoletta. Nartin olen ottanut taloutta ja vanhuksia hoitamaan ja Ailan olen ottanut mukaani. Ei siis ole mikään estämässä minun tänne jäämistäni», sanoi Siina toimeliaasti.
Kun Tommi kuuli, että Aila on täällä, näytti hän taasenkin säpsähtävän.
»Miksi lapsi ei sitten ole täällä», sanoi Tommi itseään kohauttaen.
»Pian kait minä hänet tänne noudan», sanoi Siina ja samassa hän syöksähti ketteränä ulos.
Tovin päästä palasi hän lapsen kanssa.
»Tuossa on nyt isäsi, jota olet niin hartaasti kaivannut», sanoi äiti, osoittaen Tommia.
Aila ei ollut mikään ujo lapsi. Hän juoksi heti isänsä luo, ja tämä nosti lapsen polvellensa.
»Oletko sinä minun isäni? Äiti on sanonut, että sinä olet kiltti isä. Mutta miksi sinä jätit meidät ja tulit näin kauas, vaikka meillä on siistimpi koti kuin tämä?» leperteli lapsi isälleen, silitellen hänen tuuheaa partaansa.
Tommi ei voinut sanoa mitään. Hän hyväili ja siljoitteli tuota kaunista ja ketterää lasta, ja suuret kyyneleet vierivät hänen silmistään.
Tommi silmäsi kelloaan. Kiireesti laski hän lapsen lattialle, hypähti ylös, pisti virkapuvun päällensä ja sanoi mennessään: »Minun täytyy olla neljännestunnin päästä poliisikonttorissa.»