»Mikä sinun nimesi on?» kysyi hän siltä, jonka naamassa oli enimmän arpia.
»Mattihan se on.»
»Nyt tiedän. Matti, Matti se on.»
»Entäs sinun?» kysyi tyttö siltä, jolla oli vähemmän arpia.
»Jussi.»
»Jopahan tiedän sinunkin nimesi. Entäs sinun?» kysyi tyttö arvettomalta.
»Jaska minun nimeni on, lapsukaiseni», sanoi Jaska ja koppasi samassa lapsen syliinsä.
Kerttu pyöräytti itsensä Jaskan sylistä ketterästi lattialle.
»Nytpä tiedän, nytpä tiedän. Maa-maa-maa Matti, juu-juu-juu Jussi, jaa-jaa-jaa Jaska», sanoi Kerttu, samalla sormellaan osoitellen kutakin heistä erikseen.
»Kenestä sinä enimmän pidät, Kerttu?» kysyi joku heistä.