Kun olin tullut tytön kohdalle, sanoi hän iloisesti: »hyvää päivää.»
Seisahduin.
»Kenenkäs lapsia sinä olet?» kysyin.
»Niin, ettekö tunne minua», sanoi tyttö, nauraa kiherrellen ja väännellä kiemuroiden itseään.
»En todellakaan tunne sinua», vakuutin.
»Nyt narraatte minua, ihi, hi», sanoi tyttö nauraa hihittäen.
»Kyllä se on totta, etten tunne sinua; mutta voithan nyt sanoa minulle, kenen lapsia olet, että vasta tuntisin sinut.»
»No senhän minä olen Kalasen-Iskon tyttö. Tottahan tunnette vanhempani.»
»Kyllä tunnen. Onko vanhemmillasi montakin lasta?»
»Onhan meitä neljä, ja minä olen vanhin.»