»Onko teillä oma talo?»
»Eikä ole. Tuolla Rakolan puhdossa me asumme eräässä talossa huonemiehinä.»
»Ovatko vanhempasi rikkaita vai köyhiä?» kysyin, vaikka tiesinhän jo, etteivät he suinkaan rikkaita olleet.
»Sitäpä en minä tiedä, mutta arvelen, ettemme taida kovinkaan rikkaita olla —i—hi—. Mihin te nyt olette menossa?» Näin sanoen katsoi tyttö minua lempeän veitikkamaisesti silmiin.
»Lähdinpähän vaan huvikseni kävelemään. Mutta etpä sinäkään tunne minua.»
»Tunnenpa, tunnenpa —i—hi.»
»Sanopas, mistä olen?»
»Tuolta kirkon kohdalla olevasta talosta.»
»Kirkon kohdalla on monta taloa.»
»Siitä keltaisesta —i—hi—hi, ettekös olekin?»