»Älä niin sano, vaan tule nyt katselemaan, mitä täällä meidän kontissamme on», sanoi Mikko.
»En minä nyt enää», sanoi poika empien.
»Tule nyt vaan, kyllä meidän kontti kestää», kehahti Mikko.
Kun he olivat syöneet, olisi Mikko niin mielellään vähän levähtänyt ruuan päälle, mutta poika ei antanutkaan hänelle rauhaa.
»Onko teillä emäntää?» kysyi poika.
»Onhan tuo.»
»Entäs taloa?»
»On meillä talopahainenkin.»
»Missä se on?»
»Se on kaukana täältä, penikulman päässä sydänmaalla, Ulpukkalammen rannalla», selitteli Mikko.