»Kun kaikki minua sortavat ja pilkkaavat», sanoi poika surullisesti.
»Eivätpähän kaikki, enpähän minäkään», sanoi Mikko.
»No, ette te.»
»Eivätkä Seinäläisetkään.»
»Eivät Seinäläisetkään enää», myönteli poika.
»Niinpä he vähitellen lakkaavat kaikin sinua sortamasta, ja sinusta tulee kuin tuleekin mies», vakuutteli Mikko.
Taas taukosi keskustelu siihen, ja Heikki katseli mielihyvillään Mikon toimia.
»Miksi te olette niin hyviä minulle», kysyi nyt poika.
»Kaikkien ihmistenhän tulee olla hyvät toisilleen, ja ihminenhän
Heikkikin on ja onhan Heikkikin hyvä minulle», sanoi Mikko.
»Mitäs minusta», sanoi poika, yhä vielä epäillen.