»Oltiinko sinulle siellä pahoja?»
»Eikä oltu.»
»Eivätkö pojatkaan?»
»Ei pojatkaan», vakuutti poika.
»Sepä hauskaa; nythän Heikistä alkaa tulla jo mies», sanoi Mikko iloisesti.
Keskustelu taukosi nyt siihen, ja Mikko yhtyi taasen rivakasti työhönsä.
Ääneti katseli poika Mikon työtä, mutta tuota katselemista ei hän tehnyt enää ujostellen eikä arkaillen töllistelemällä. Hänen suunsa ei ollut auki, ja koko katsannossa näytti olevan jotakin tyytyväisyyden ja itseluottamuksen ilmettä.
Kun poika oli tovin tuota tehnyt, sanoi hän yhtäkkiä:
»Kyllä ei minusta tule miestä.»
»No, herrainen aika! Mikseikäs sinusta miestä tulisi, onhan monesta muustakin tullut», sanoi Mikko.