Raskaalla mielellä, mutta vähän äkätuulella, lähti Heikki astelemaan Kirves-Mikkolaa kohden, yhtä täysinäinen eväskontti selässä kuin mennessäkin.
»Kuinka siellä nyt kävi?» utaisi emäntä Heikin kotiin tultua.
»Yhtä hyvästi kuin ennenkin, ei paremmasti eikä pahemmasti», sanoi
Heikki yksikantaan.
Tämä viimeinen koulumatka ei näyttänyt vaivaavan Heikkiä hetikään niin paljon kuin ensimäinen, näyttipä siltä kuin ei hän olisi piitannut koko kovasta onnestaan yhtään mitään.
Kuitenkaan ei hän lukemasta herennyt.
Uusi Testamentti tuli nyt hänen lempikirjakseen, mutta hän luki sen ohessa katkismustakin ja virsikirjaa. Ahkerasti hän oli joutohetkinä noiden kirjojen ääressä.
Kun rippikouluaika taasenkin tuli, kysyi emäntä: »Eikös Heikki ala hankkia rippikouluun…?»
»Mitäpä minä sinne…»
»Kuinkas muutoin», arveli emäntä.
»Eihän ne ota kuitenkaan, ja mitäs ja milläs minä nyt kiertokouluun, kahdeksantoista vanha mies?» arveli Heikki.