Muukin väki kerääntyi Heikin ympärille.
Hätimmiten selitti Heikki, mitä oli tapahtunut, ja kaikki kauhistelivat sitä kuullessaan.
Kuten parhaiten taittiin, puhdistettiin Heikin käsi verestä ja sidottiin moninkertaisilla puhtailla liinarievuilla ja niin saatiin verenvuoto pysähtymään.
Heikki oli nyt niin heikko ja valju, että hänet täytyi laittaa vuoteelle maata. Kipu yltyi yltymistään, ja käsi alkoi ajettua. Kolmen vuorokauden kuluttua oli käsi kuin tukki, ja Heikki tunsi kuoleman lähenevän.
Hän kutsui silloin isännän luoksensa ja pyysi ujosti, että tämä noutaisi papin hänen luokseen.
Isäntä lupasi ilolla täyttää sairaan toivomuksen ja heti lähti hän matkaan.
Pitäjään oli hiljakkoin tullut nuori pappi rovastille apulaiseksi, ja tämä se nyt lähti sairaan luo. Kun hän tuli Heikin huoneeseen, tervehti hän sairasta ystävällisesti ja kysyi: »kuinka voitte?»
»Huonosti.»
»Sielun vai ruumiin puolestako vointi tuntuu huonolta?» utaisi pappi.
»Molempain.»