»Teillä ei taida olla paljonkaan hyviä töitä, joilla luulisitte ansaitsevanne Jumalan armon?» arveli pappi.
»Eihän niitä paljoa… Erään työn tiedän kuitenkin tehneeni, jota en luule Jumalan minulle viaksi lukevan.»
»Mikäs se olisi?»
»Se kun pelastin isäntäni pojan hukkumasta», sanoi Heikki.
»Kuinka se tapahtui?»
Heikki selitti nyt kaikki juurtajaksain.
»Luuletteko tällä teolla ansainneenne Jumalan armon?» kysyi pappi.
»Mitäs sitä senvertaisella… Huonosti käypi, jos ei Jumala minua armostansa auta», sanoi Heikki.
»Onko teidän tunnollanne mitään erityistä, joka teitä vaivaa?» utaisi nyt pappi.
»Ei mitään erityistä, mutta kuitenkin tiedän joka päivä rikkoneeni Jumalaa vastaan. En ole elänyt niinkuin hänen pyhä oikeutensa vaatii ja sentähden tiedän ansainneeni iankaikkisen kadotuksen, jos ei Jumala minua laupeudessaan armahda», tuumaili Heikki.