Pappi huomasi nyt, että hänen edessään oli murtunut ja katuva sielu. Hän rupesi laveasti puhelemaan Jumalan suuresta rakkaudesta katuvaisia syntisiä kohtaan, kuinka Hän tykönsä kutsuu kaikkia, jotka työtä tekevät ja ovat raskautetut, ja kuinka hän ei heikkoa ruokoa särje eikä suitsevaa kynttilää sammuta.
»Mutta mitenkäs minun kanssani on, kun en minä ole tullut osalliseksi Herran ehtoollisesta? Sitä juuri minä tahtoisin pastorilta tietää», sanoi Heikki.
»Kuinka se niin on? Olethan jo vanhanpuoleinen mies», sanoi pappi hölmistyen.
»Niin se on; minä en ole käynyt ripilläni», vakuutti Heikki.
»Te ette siis osaa lukea?»
»Kyllähän tuota sentään jotenkuten», arveli Heikki.
Pappi luetti koetteeksi Heikillä Uutta Testamenttia ja kyseli häneltä ulkoa katkismusta sieltä täältä.
»Ihmeellistä! Tehän osaatte lukea hyvästi sekä sisältä että ulkoa.
Ettekö te sitten ole yrittänytkään kouluun», sanoi pappi ihmetellen.
»Kyllä on yritetty kahdestikin, mutta minua ei huolittu», sanoi Heikki.
»No, joko silloin osasitte lukea niin hyvästi kuin nytkin?» kysyi pappi.