»Kyllä.»
»Minkä sanottiin vikana olevan, kun ei huolittu?»
»Kun en ollut kiertokoulua käynyt. Mutta mitenkäs minä kiertokouluun…?
Olin isätön, äiditön orpopoika.»
»Mitä, ettekö te olekaan tämän talon miehiä?» kysäisi pappi.
»Olenhan minä laillani, mutta ei minulla ole hituistakaan osaa tähän taloon. Aivan avutonna kerjäläispoikana otti tämän talon isäntä minut huostaansa ja kasvatti mieheksi. Sitä hyvää työtä olen kokenut sittemmin työlläni maksaa. Kuitenkin luulen saavani tässä olla kuolemaani saakka, joka ei tunnu kaukana olevankaan», tuumaili Heikki.
»Isäntä sanoi teidän taistelleen suden kanssa», sanoi pappi.
»Taistelinhan minä, ja sillähän se tuo käsikin on tuommoinen…», sanoi
Heikki.
»Eikö se teistä tunnu hyvältä työltä?» kysyi pappi.
»Eipä tuo, pelastin vaan Hiiron ja varsan», sanoi Heikki.
Pappi tutkisteli nyt laveasti Heikin käsitystä uskosta ja syntein anteeksi saamisesta. Sitten hän kysyi: