»Jopa teillä on hyvää ruokaa; onko teillä aina semmoista? Meillä ei ole milloinkaan niin hyvää ruokaa», sanoi tyttö sievästi niiaillen.
»Kyllä meillä aina on semmoista. — Jää nyt tänne minulle tytöksi, niin saat aina semmoista ruokaa», sanoin hänelle.
»En, en, en.»
»No, minkätähden et?»
»Äiti on niin hyvä.»
»Hyvähän minäkin olen sinulle.»
»Kyllä tekin olette hyvä, mutta ette niin hyvä kuin äiti», vakuutti tyttö.
Meidän tyttösillä oli posliinipäisiä nukkeja, joilla he yhteisesti leikkivät.
»Voi, voi, kuinka kauniita ne ovat. Minun nukkeni, jonka äiti teki, on vaan tuommoinen vaatepäinen tallukka; se ei ole mikään näihin verrattuna», arvosteli tyttö.
Kuiskasin muutamalle tytölleni, että he antaisivat yhden nuken pikku
Marille lahjaksi, ja lupasin ostaa heille toisen. Sitten poistuin.