Tovin ajan perästä juoksi pikku Mari luokseni nukke kädessä.
»Tuo teidän Saimi antoi minulle tämän nuken; saanko sen pitää?» sanoi
Mari ja katsoi niin toivovasti silmiini.
»Kun se kerran on sinulle annettu, niin saathan sinä sen pitää.»
Mari tarttui minua käteen ja kiitteli ja niiaili moneen kertaan.
»Paljonkohan tämä on maksanut?» kysyi hän sitten.
»Pääkin on maksanut puolitoista markkaa», sanoin hänelle.
»Montako viisipennistä siihen menee?» tiedusteli Mari.
»Kolmekymmentä.»
»Voi, kuinka paljon! Minä en saa koskaan niin paljon rahaa», sanoi Mari ja painoi nukkea rintaansa vasten.
Vaimoni antoi tytölle omain lastemme vanhan vaatekerran. Kun se puettiin hänen päälleen ja kun hänen kullankeltainen tukkansa oli siivottu ja palmikoitu, oli Mari hyvin kaunis lapsi.