Kovin tukalalta näytti miesparan tila.
"Heitä, hyvä Matti, jo pois!" äännähti hän vihdoin tuskissaan.
"Mihinkäs sinulle niin kiire on; tehdään nyt siivoon, kun kerran on ruvettu", tuumaili Matti hiljasesti ja jatkoi yhä kouristeluaan.
Ei kauvankaan viipynyt, kun mies taasen huudahti: "Ai, saakeli!
Kipeästihän se käypi; heitä veikkonen jo pois!"
"Sitähän minä juuri tarkoitankin; mutta sinä näyt olevan kovasydäminen mies, johon ei vähä tepsi", sanoi Matti, levollisesti jatkaen vaan vatvomistaan.
"Heitä, heitä nyt jo pois! tukalaksi tässä tulee aika; minulla on povessani halli viinaa", sanoi mies.
"No, se, se nyt joltatin kuuluu", sanoi Matti heittäen heti kouristelemisensa ja nousi ylös miehen päältä.
Yhdessä he sitten istuivat maantien-ojan partaalle, ja mies veti pullon taskustaan.
Kotitarpeen viinanpoltto oli silloin vielä voimassa. Matti ei suinkaan ollut mikään juoppo, mutta ei ehdoton raitiskaan. Tavasta otti hän ryypyn mielellään ja silloin otti hän aika kulauksen.
Kun mies oli avannut pullonsa ja tarjonnut Matille, ei hän ottanut sitä suunsa edestä pois, ennenkun pullo oli puolillaan. Sitten tarjosi hän sen kumppanilleen. Tämä ryyppäsi puolen jäännöksestä ja tarjosi loput Matille.