Jo aikaisin huomattiin, että Matilla oli terävä ymmärrys. Lukemaan hän oppi melkein itsestään. Vähän vöyreemmäksi tultuaan oppi hän kirjoittamaan, eikä hänellä ollut muuta opettajaa kuin aakkoset, jotka hän oli käynyt pappilan maisterilta pyytämässä.
Näin toivoin yleni Matti mieheksi. Hän oli tavallista kokoa: ei mitään loistava, mutta ei vastenmielisenkään näköinen. Jo aivan nuorena rupesi hän vetämään yleisön huomiota puoleensa sekä teräväpäisyytensä, että hyvän lukunsa ja kirjoitustaitonsa tähden, sillä harva kansan lapsista osasi silloin kirjoittaa; ja tämän tähden pidettiin niitä, jotka taisivat vähänkään töhräillä, päätään pitempinä muita vertaisiaan.
Matti oli sanomattoman lukuhaluinen. Kaikki kirjat, mitkä hän vaan käsinsä sai, luki hän kannesta kanteen.
Nuorten seurasta ei Matti juuri paljon välittänyt, mutta ei hänen ollut kaikesti hyvä olla ilmankaan heidän seuraansa. Menikö nuoret joihinkin tansseihin, meni Mattikin mukana, mutta siinäkin oli hänellä omituisuutensa. Jälempänä muita kävellä hytkytteli hän yksikseen, ikäänkuin uneksien. Tavallisesti oli hänellä joku kirja taskussa ja hän mietiskeli missä hän saisi sitä rauhasta lukea. Oliko kesäinen aika, meni hän jonkun pellon pientareelle kirjaansa lukemaan, siihen sijaan kun toiset nuoret heiluivat tanssituvan lattialla. Milloin ei hän ollut toisien seurassa, lueskeli hän kotonaan kirjojaan.
Vaikka Matti oli köyhä kuin kirkkohiiri, oli hän kuitenkin tyttöjen hyvässä suosiossa nerokkaisuutensa ja muiden avujensa tähden. Vähistä rengin palkoistaan oli Matti kokenut auttaa vanhoja ja kivuloisia vanhempiansa.
Matti oli hyvissä väleissä toisten nuorten kanssa, mutta erityisesti ei hän kiintynyt keneenkään, eikä edes tyttöihinkään, vaikka saikin heiltä usein kuulla mitä imartelevimpiä mieltymyksen osoituksia.
Kun Matti oli vähän yli kahdenkymmenen vuoden, heräsi hänestä harras tavaranhimo. Paikkakunnalla oli huonot ansiot ja rahaa ei saanut pitkiin aikoihin nähdäkään, sillä työpalkat tavallisesti kuitattiin maanantimilla taikka vaatevärkillä. Mies se, jolla oli rupla taskussa.
Paikkakunnalla huhuttiin, että ulkopitäjissä on paremmat palkat ja että siellä maksetaan kaikki palkka puhtaassa rahassa. Sinne paloi Matin mieli, eikä häntä voinut sinne menemästä estää vanhempien itkut ja rukoukset, eikä estävien varoitukset ja niin lähti hän.
Sinne päästyänsä rupesi hän palvelukseen erääsen taloon kahdenkymmenen ruplan palkalla ja se oli Matin mielestä paljon.
Kovin ikäväksi kävi Matilla nämät oudot olot. Kaikki ihmiset vieraita, elämän tavat ja kaikki työt, toimet ja askareet outoja. Vaikka isäntäväki oli Matille ystävällinen ja kohteli häntä hyvästi, ei sekään voinut tuota ankaraa ikävää poistaa. Hän ei saanut mitään lukeakseen, sillä talossa ei löytynyt mitään muuta kirjallisuutta kuin virsikirja ja katekismus. Nämät kyllä pyhäaamuna juhlallisesti tuotiin tuvan pöydälle, että väki saisi imeä niistä itselleen hengen ravintoa, mutta ei Matti niistä paljoa hyötynyt, sillä hän oli ne jo monikertaan lukenut kannesta kanteen.