"Kuinka siellä Lampelassa nykyään voidaan?" utasi neito.

"Kiitos, meneehän tuo laillaan; eihän siellä mitään erinomaista", vastasi Jakke.

"Milloinkas se Jakke aikoo itselleen emännän ottaa?" sanoi tyttö ujostelematta.

"Kuka minusta tämmöisestä…?" sanoi Jakke ja punastui korvia myöten.

"Kyllä niitä aina löytyy, kun vaan ottaa halunnee", vakuutti tyttö.

"Missä … sanopas?" sanoi Jakke ikäänkuin vähän vertyneenä yhä enemmän punastellen.

"Vaikkapa tästä, jos vaan kelvannee", sanoi tyttö ja katsoi kiinteästi Jakkea silmiin; mutta samassa kourasi hän niin lujasti pesujaan, että vaahto ruiskahti tytölle vasten kasvoja.

"Sinä pilkkaat minua", änkytti Jakke hämillään, samassa katsoa vilkaisten tyttöön. Siinä seisoi tyttö niin punakan ja täyteläisen näköisenä ja ujostelemattomana. Vasten tahtoaankin tunsi Jakke jonkunmoista mieltymystä häntä kohtaan.

"Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli", sanoi tyttö ja samassa nauraa heläytti niin että metsä kumisi. Jakke tuli niin hämilleen, että hän mutisi ikäänkuin puoliääneen: "Piisaa se pilkka pienempikin, ei harmajan hevosen kokoinen." Samassa nousi hän ylös ja alkoi astella kylää kohden.

Se kumma nähtiin nyt, että Jakke oli kyläreissullaan yötä, jota ei oltu koskaan ennen nähty. Aamulla kuiskailtiin talonväen kesken, että Lampelan Jaken ja Lammin Maijan oltiin nähty iltamyöhän kahden kesken istuvan pellonpientareilla ja tuumailevan keskenään. Talon ovisängyssä oli Jakke maannut sitten yönsä ja aamulla lähtenyt kotiinsa.