"Mihinkä minä sitten lintuja panisin, ellei konttia olisi", arveli emäntä.
"Kyllä kai ne linnut, mitä sieltä saat, pysyy hankasessasikin, jos siihenkään mitään tulee", sanoi Jakke.
Huolimatta Jaken ivallisesta puheesta niin mitään lähti emäntä.
Oli vähän jälkeen puolen päivän, kun emäntä tuli kotiin. Hänellä oli kontti täynnä lintuja, kielellä puristaen ja vieläpä muutamia helmassakin. Hän jysäytti raskaan konttinsa lattialle ja muksautti samassa helmastaan linnut pois. Sitten aukasi hän konttinsa ja kukisti sieltä linnut yhteen läjään lattialle. Joukossa oli kolme metsoa, viisi koppeloa, teiriä, kanoja ja pyitä.
"Onkos hullumpata", sanoi Jakke ja hänen suunsa meni makeaan hymyyn.
"Siinä on ensimäinen tulos; mutta vasta niitä tulee, sillä minä laitan kaksvertaa ansoja lisää. Tämmöinen hyvyys ympärillä ja vielä mies arvelee, että mistä talven varaksi lahtia saadaan", sanoi emäntä uhmaillen.
"Mene sinä Jakke kuokoksellesi, sillä olethan nyt jo syönyt puolisesi ja levännyt. Mummu tekee hyvin ja menee pottumaalle pottuja kaivamaan, minä rupeen pienempiä lintuja siivoamaan ja keitetään illaksi oikein aika lintukeitot; nyt ruvetaankin elämään herroiksi", tuumaili emäntä edelleen.
Nöyrästi totteli Jakke emäntänsä komentoa ja lähti kuokokselleen. Siellä hän repi maan-kamaraa ikäänkuin uuden innon elähyttämänä, niin että korpi humisi.
Isoimmat linnut siivottuaan pani emäntä ne suolaan, sitten palvasi hän ne saunassa ja vei aitan orrelle talven varaksi.
"Mutta mistäs luulet saavasi jouhia lisää, kun aiot vielä ansoja punoa; ethän toki aikone Ruskolta viimeistäkin häntää riistää", sanoi Jakke eräänä kertana emännällensä.