"Senhän minä tiesinkin, mokoma nahjus; mutta sen sanon, että kyllä saat tulevana kesänä kuokkaa ja lapiota heiluttaa", sanoi emäntä ikäänkuin uhmaellen.
"Tämä poika ei työtä pelkää", sanoi Jakke ja hän oikein hypähteli ja reipasteli.
"Kas, vaan eipä uskoisi! ompa lepässäkin tervaa!" sanoi emäntä naurahtaen.
Samassa kävi hän ukkoonsa kiinni, pöllyytti, nujuutti ja pyöritteli häntä kelpolailla. Jakke nauraa tuhautteli vaan nokkaansa.
"Minulla on hyvä mies, nöyrä mies, siivo mies; hyvä työmies myöskin olet, mutta toimintakykyä ei sinulla ole vähän vähääkään."
"Eipä sitä paljon minulta taida yksinäni suopeltoa tulla", arveli
Jakke.
"Kuka on sanonut, että sinun yksin sitä tulee tehdä? Otetaan joku mies sinulle avuksi; paiti sitä olenhan minäkin vielä joku", tuumaili emäntä.
"Milläpä tässä miehiä palkataan", tuumaili Jakke.
"Ole siitä huoleti, kyllä minun pussissani sen verran varoja on", vakuutti emäntä.
Ennenkun kesä oli lopussa, oli kaunis kaistale pantu rämettä nurin ja emäntä oli parhaana siellä kuokkaa ja lapiota heiluttamassa.