Kesäsydännä kun ei ansoilla ja rysillä saanut kaloja, kulki emäntä onkimassa ja koukkuamassa. Usein hän lähti järvelle ennen auringon nousua, ja ennenkun väki nousi ylös, oli höyryävä kalakeitto jo valmiina pöydällä.
Eräänä kertana olivat Lampelaiset ottaneet tehdäksensä valtionrautatielle isomman määrän halkoja. Mutta kävi niin onnettomasti, että Jakke rupesi sairastelemaan, eikä kyennyt ensinkään metsätöihin.
"Mikä nyt tulee neuvoksi näiden valtion halkojen kanssa, kun minä en kykene metsään?" arveli Jakke eräänä kertana alakuloisesti.
"Meidän täytyy ottaa poikanen avuksemme", tuumaili emäntä.
"Mitäs semmoiselle työlle poikanen voi; tarvitseisi kaksikin aikaista miestä, semminkin kun tänä talvena olisivat menneenvuotiset halotkin ajettavat rautatiepysäkille", perusteli isäntä.
"Minkä tähden turhanpäiten niin paljon varojamme tuhlaisimme, koskapa poikanen kyllä voi sahaa toisesta päästä vetää. Kyllä minä raastan toisesta. Ajakoon piikatyttö valtiohalkoja ja muutenkin hevosta", tuumaili emäntä.
"Sinä häntä nyt olet aikahinen", sanoi isäntä nauraa tuhautellen.
Sanottu ja tehty. Emäntä teetti itselleen päälle polven ulottuvat saappaat, hankki poikasen kumppanikseen ja nyt metsään valtion halkojen sahaukseen. Ja huhtikuun ensimäisinä päivinä oli tuo isommoinen halko-urakka kauniisti ladottuina pinoihin.
* * * * *
Lampelan emännän ei enään olisi tarvinnut olla niin ahkeran ja monipuolisesti puuhaavan, sillä talous oli jo paisunut siihen määrään, että hän olisi jo voinut vähemmällä touhulla toimeen tulla. Mutta hän ei vaan voinut luopua entisestä tavastaan. Yhä hän eli ja toimi entiseen suuntaansa, ajoi hevosta, hakkasi melkein kaikki kesäpuut, linnusti ja kalasteli. Syksyin oli hän jo niin heikolla jäällä pyydystensä kanssa, että Jakke pelkäsi hänen putoavan heikkoon jäähän ja menettävän henkensä. Mutta äläs mitään! Suksien kanssa laapusteli hän järvillä ja asetteli sinne pyydyksiään, eikä putoamisesta tullut niin mitään. Mutta usein olivat eukon helmukset kotiin tullessa niin jäässä, että ne seisoivat lattialla, kuin tyhjä tynnyri, kun hän ne päältänsä pois riisui.