Niin istuttiin, haasteltiin ja väliin maisteltiin, mutta sovinnon tekemisestä ei puhuttu mitään.

Jaakko ei ollut kylläksi tarkka valvomaan kiusauksen hetkellä omaa sydäntänsä. Hän oli lujasti päättänyt, kauvan päättänyt, ettei hän enään koskaan joisi itseänsä juovuksiin; oman rakkaan vaimonsa tähden oli hän tuon päätöksensä tehnyt, ja hän oli kauvan päätöksensä pitänyt, mutta hän ei ollut joutunut koskaan lupauksensa jälkeen oikein tosi kiusaukseen; nyt oli hänellä kiusaus käsissä ja hän ei voinut sitä kestää, vaikka luuli selviävänsä, sillä hän tuli sitä enemmän juovuksiin, jota enemmän hän tenäsi, ett'ei hän juo päihinsä asti, sillä hän maisteli kumminkin ehtimiseen ja oli silloin jo juovuksissa, kun hän luuli olevansa tuossa luvallisessa puheen lystissä. — Helmasynti oli virvonnut, oli voittanut.

Voittanut oli Mattikin tarkoituksensa. Vaikka hän olikin niin nöyrtynyt tuona rosvojen kiinnipano-hetkenä kotonaan, oli hänen kostonpyyntönsä elpynyt jälleen täyteen voimaan, nähdessään, ett'ei laki voinut häntä tuomita niin raskaaseen rangaistukseen kuin hän pelkäsi. Entinen nöyryys oli muuttunut entiseksi vihaksi ja vainoksi, ja hän etsi vaan tilaisuutta, saadakseen langettaa Jaakon. Nyt luuli hän tilaisuuden tulleen ja hän oli asian harkinnut niin, että hän viettelee Jaakon ensin juomaan itsensä juovuksiin ja sitten härsyttää hän hänen vihaan ja niin tekemään lopen jonkun hirveän rikoksen. Onnistuiko hän siinä täydelleen? Senpähän saamme nähdä.

Jaakko rupesi jo puhelemaan isolla äänellä, niinkuin hänen tapansa oli viina päässä tehdä, mutta Matin silmät loistivat pirullisesti.

"Sano, sano Tintta-karhuksi!" kuultiin Matin kuiskivan kumppanilleen!

"No milloin siitä sovinnosta puhutaan?" sanoi Jaakko suurella äänen painolla.

"Kuka tuommoisen Tintta-karhun kanssa sopii?" sanoi Matin kumppani.

Jaakko kavahti tuolilta ylös.

"Tintta-karhu! Tuoko se nyt on se mainio Tintta-karhu?" sanoi eräs juomajoukosta.

"Hän on se, katsokaa nyt karhua oikein karvan juureen asti", sanoi Matin kumppani. Se oli hänen viimeinen lauseensa, sillä Jaakon nyrkki putosi samassa hänen kasvoillensa ja hengettömänä kaatui solvaisija lattialle.