Jaakko oli nyt kerrassaan voittanut kaikkien ihmisten suosion ja kunnioituksen. Montakin syytä oli siihen. Hän oli täydellisesti puhdistanut itsensä niistä rumista, rikoksellisista syytöksistä ja epäluuloista, joihin hän oli kavalasti kiedottu, ja ihmiset oikein kauhistuivat käsittäessään, mitä Jaakko oli saanut aivan viattomasti kärsiä. Olipa Jaakko omalla työllään ja nerollaan ponnistellut itselleen kieltämättömän yhteiskunnallisen aseman ja riittävän perheellisen toimeentulon, ja tuon oli hän saanut aikaan kaikkien vaivojen, vastuksien ja sortamisien vallitessa; eihän semmoinen mies saattanut olla kehno ja mitätön. Päälliseksi oli hän haltuunsa saanut suuren, ulkoa päin tulevan rikkauden, jota hän kunnollisesti hoiti, hyödyksi itselleen ja muille, ja tuo viimeinen seikka peitti ihmisien silmissä kaikki Jaakon entiset lankeamiset ja hairahdukset aivan kuulumattomiin, semminkin kun hän parannetulla elämällänsä osoitti voivansa noustakin, ei vaan langeta. Jaakko tuli nyt kylässä kaikille kaikiksi. Kuntakokouksissakaan ei nyt enään naurettu hänen neuvoillensa ja puheillensa, vaan ne otettiin aina valaisevina neuvoina vastaan, ja enimmiten päättyi asiat niinkuin hän esitteli.
Samassa määrässä kuin Jaakon arvo yleni, aleni se Marttalan Matilta. Yht'äkkiä paljastuivat kaikki hänen salakavalat juonensa, joilla hän oli koettanut sortaa ja langettaa Jaakkoa, ja kahta raskaammasti lankesi yleisön tuomio Matin päälle. Päälliseksi oli hänen suuret rikkautensa olleet ja menneet, jonkatähden nekään eivät olleet peittämässä enään hänen rikoksellista elämäänsä, ja niin ei hän saanut enään kunniaa mammonan orjiltakaan. Kavaluutta, petosta, epärehellisyyttä, ilkeyttä, kostonpyyntöä, panettelua, solvausta ja — köyhyyttä oli nyt vaan yleisön silmissä Matin kunnia-luettelossa.
Eipä kauvan viipynytkään ennenkun Marttalaankin kuulutettiin huutokauppa. Merkillistä on, kun noihin kylän vankimpiin taloihin, Mäkelään ja Marttalaan, tuli huuto-kauppa! Erilaisella pohjalla seisoi kummassakin talossa nuo "vasaramarkkinat", sillä edellinen pidettiin vapaehtoisesti, jälkimäinen pakosta. Viime aikoina oli Matti osoittanut jonkinlaista parannettua elämää, mutta hänen entinen juoppoutensa ja tuhlari-elämänsä oli saanut jo asiat niin pahalle kannalle, ett'ei se ollut enään autettavissa. Hän oli viimein nainut erään köyhän, mutta sievän piika-tytön, ja tuon vaimonsa alinomaisesta vaikutuksesta oli Matti vihdoin ruvennut näyttämään elämän parannuksen merkkiä.
Määrätty huutokauppa-päivä tuli Marttalaan. Mahdotoin väen paljous kokoontui taloon, mikä mitäkin tarvettansa varten; Jaakkokin oli muiden joukossa. Alla päin, pahoilla mielin oli nyt Mattikin, mutta sitäkin enemmän hänen vaimonsa, ja olipa syytäkin, sillä pelättävä oli, että heidän elo-elämänsä menee heiltä niin polkuhinnasta, ett'ei heille itselleen jää maahan putoavaa. Ensin myötiin halvinta irtainta ja sitten ryhdyttiin maan myöntiin. Sadan sadan päälle ja kymmenen kymmenen päälle nosti Jaakko hintaa niin kauvan, että Marttala jäi hänelle, puolesta sen oikeasta arvosta.
"Siinä oli taistelun pää, Jaakon ja Matin taistelusta, eikä ole vaikea huomata mikä Jaakolle on voiton tuottanut", sanoi Matin vaimo surullisesti, kun huomasi kenelle heidän talonsa joutui.
"Se oli oikea kosto, ja selvästi näkyy kuka voiton on pitänyt", mutisi väki puoliääneen, kun Jaakolle maa lyötiin, sillä he pitivät aivan luonnollisena ja oikeana sen, että Jaakko häätää Matin pois maaltaan.
Matti kuuli tuon väen mutinan. Entinen ilkeys ja häijyys sai hänessä taas täyden vallan. Hän loukkaantui kovin, kun Jaakko oli saanut niin loistavan voiton ja niin suuren vallan hänen ylitsensä ja hänen ilkeytensä muuttui nyt voimattomasta kostonpyynnöstä kateuden vihaksi.
"En olisi huolinut vaikka maani olisi joutunut kenelle muulle, kuin ei se vaan olisi tullut tuon — Tintta-karhun haltuun", sanoi Matti vihasta vapisevalla äänellä.
Kaikki ihmiset kauhistuivat tuon Matin puheen kuultuansa ja odottivat pelvollaan, mitä siitä seuraisi.
Nyt nähtiin kummia, semmoisia kummia, joita vähimmän oli odotettu.
Tyynenä ja nöyränä astui Jaakko Matin eteen ja sanoi: