Noin miettien tuli Jaakko kotiansa. Mutta ennenkuin Jaakko sinne ehtikään, oli isännällä jo tarkka tieto, mitä poikien kesken oli tapahtunut.
Kun Jaakko tuli kotia, tuli isäntä häntä vastaan ja kysyi ystävällisesti: "missä sinä, poikaseni, nyt olet ollut?"
"Kävin kylässä."
"Sen kyllä tiedänkin, mutta mitä sinä siellä olet toiminut?"
Jaakko vaikeni.
"Minä olen kuullut, että sinulla on ollut riitaa Marttalan Matin kanssa", aloitti taas isäntä ja katsoi Jaakkoa tarkasti silmiin.
"Matti solvasi minua aivan syyttömästi", sanoi Jaakko alakuloisesti.
"Ja sinä nujuutit Mattia ja kukatiesi mitä olisit tehnyt, jos ei muut olisi pääsneet hätään."
"Minä tahdoin vaan kostaa vääryyden", sanoi Jaakko, puolustellen itseänsä.
"Mutta sitäpä ei juuri saa tehdäkään. Jumala sanoo: 'Älkäät pahaa pahalla kostako, vaan voita sinä paha hyvällä, niin sinä kokoot tuliset hiilet hänen päänsä päälle', ja 'siunatkaat niitä, jotka teitä kiroovat, ja tehkäät niille hyvää, jotka teitä vastaan rikkovat', sekä 'jos joku lyö sinua poskelle, niin käännä hänelle toinen', ja monta muuta semmoista paikkaa voisin minä esiin vetää", puheli isäntä.