Korpelan isäntä kummastui suuresti, kuullessaan, kuinka suuret tuumat Jaakolla oli, mutta lupasi ottaa Marin vastaan, niinkuin oman lapsensa. Kumminkaan ei Korpelan isäntä uskonut Mäkelän Maunon kovin kauvan pysyvän päätöksessään, ja hän lupasi ruveta välittäjäksi; Korpelan isäntä ei tuntenut Maunoa, ei ainakaan tarkkaan. Korpelan isäntä piti paljon Jaakosta, ja sentähden ei hän pitänyt lopen sitä minään erinomaisena kummana, jos Jaakko naisikin Marin ja jos Mäkelän Maunokin vihdoin myöntyisi.
Kun Jaakko sai Marille sijapaikan tietoonsa, juoksi hän kohta Mäkelään
Marille ilmoittamaan, ja siten tiesi hän samota Korpelaan.
Samana päivänä kun Mari lähti kotoaan, tuli Marttalan Erkki Mäkelään, tietämään miten asiat isän ja tytön välillä päättyivät. Erkki ei ollut nyt liiaksi puhelias, eikä ollenkaan hekotuksen tuulella. Heti kun hän tuli Maunon kamariin, otti Mauno kaapistaan arvokkaan näköisen tavaramytyn, ojensi sen Erkille ja sanoi: "tässä on kihlanne, pankaa ne mihin tahdotte".
"Mitä tämä merkitsee?" kysyi Erkki ällistyen.
"Merkitys on aivan asian mukainen: te saatte kihlanne takaisin", sanoi
Mauno.
"Eikö naimisesta sitten tulekaan mitään?"
"Te saatte naida tahi olla naimatta, aivan mielenne mukaan, minun ei tule koko asiaan mitään."
"Mitenkä? Isän ei tule lapsensa naimiseen mitään!"
"Minulla ei ole enään lasta", sanoi Mauno synkästi.
"Mitä tämä nyt on, onko Mari kuollut?"