"Sentähden kun ei hän luopunut Tintta-Jaakosta ja ottanut sinua."
"Missä Mari sitten nyt on?"
"Olen kuullut hänen ruvenneen Korpelaan palvelukseen."
"Hah, hah, haa! Mukava muutos kauniille ja rikkaalle itsepintaiselle! Mutta jumaliste, tuo muutos on minulle eduksi", sanoi sitte Matti, hiukan mietittyään.
"Mitä mietit?"
"Mietinpä lähteä Maria köyhänä kosimaan, nyt hän varmaan ottaa minut."
"Riivattu, mitä puhut? Mitä tuolla köyhällä rotalla tekisit?" sanoi isä säikähtäen ja kauhistuksissaan.
"Mari on kaunis tyttö, hän miellyttää minua; minulla on kyllä rikkautta; jos Mari onkin köyhä. Minä lähden paikalla häntä kosimaan", intteli Matti.
"Koetasta, riivattu. Nälkää ja köyhyyttä ei saa tuoda minkään kautta meidän taloon. Vai tahdotko, että minäkin ajan sinun pois talostani, yhtä köyhänä kuin Marikin on? Naipas sitten tuo köyhä Mari, jos tahdot", hätäili isä kirvelevällä sydämellä.
"Menen kun menenkin; kukapa muu teidät perii kuolemanne jälkeen kuin minä", sanoi Matti, eikä ollenkaan totellut isänsä kieltoa; hän ei totellut sitä paljon koskaan, sillä hän oli lellittelemällä kasvatettu.