"Minä olen — Mäkelän Mauno ja tulen perimästä isoa saamistani", sanoi kysytty.
Jaakko säpsähti.
Kumpikin heistä oli niin vähän kuullut toistensa puhuvan, ett'eivät he tunteneet toisiansa äänestä, ja nähdä ei voinut, sillä oli niin pimeä, ettei voinut nähdä vaikka olisi tikulla silmään pistänyt.
"Kukas te olette, joka pelastitte minun kauheasta vaarasta?" kysyi
Mauno vuorostaan.
"Minä olen se mies, jolta vähimmän olisitte apua odottaneet", sanoi
Jaakko ja hänen äänensä värähteli niin kummallisesti.
"Nimenne?"
"Sitä ette tarvitse tietää."
"Tulettehan kanssani kotia?"
"En."
"Kuinka sitten voin palkita teille hyvyytenne?"