"No, no, mikä siellä nyt on", kuului äreä ääni sisältä ja samassa hitaita askelia oven tykö. Sitä ennen oli joku käynyt akkunan luona, kurkistamassa yön pimeyteen; sitten veti hän akkunan varovasti kiinni.
Nyt aukesi ovi ja nimismies kumppaninsa kanssa astui sisään.
"Miksi niin sitkeässä oltiin ovea avaamaan?" sanoi nimismies tuimasti.
"Mikä oikeus teillä on yöllä rynnätä tuolla lailla ihmisien huoneeseen?" kysyi Matti pöyhkeästi.
"Teillä luullaan olevan liikoja vieraita, ja tulimme niitä tervehtimään."
"Mitä liikoja vieraita! Mitä hittoa tämä on?"
"Sepähän nähdään; ottakaa valkea!"
"Ei täällä saa valkeaa."
"Joutavia! Olihan täällä valkea, vaan sen sammutitte", sanoi nimismies ja otti samassa valkean, jonka hän pani pöydällä olevaan kynttilään.
Matti oli avojaloin ja alushousuissa. Matin isä nukkui niin sikeästi, että hän oikein kuorsasi, eikä näyttänyt tietävän mistään.