Tuosta hetkestä pitäin vihasivat Niemimäleläiset kaikkia kyläläisiä, mutta enimmän toki Lukulaisia ja Jäykkäläisiä, sillä kaiken tuon luullun onnettomuutensa luulivat he heistä lähteneen. Kun asiat olivat kerran niin muodostuneet, eivät Niemimäkelän isäntä ja emäntä käyneet enään koskaan missään kylässä eivätkä kyläläiset käyneet heillä, sillä heidän mielipiteensä, luonteensa ja elämän tapansa olivat kaikin puolin tulleet kyläläisille tutuiksi. Eivät kyläläiset kutsuneet Niemimäkeläisiä enään milloinkaan pitoihinsakaan, ja niin he jäivät yksinänsä viettämään suurehkoa ja itsepintaista elämäänsä, hautoen siellä itsekkäitä mielipiteitänsä, kuinka muka muut kyläläiset ovat köyhiä ja pahoja ja vieläpä hävyttömiäkin, kun kehtaavat heitä ylönkatsoa ja vieläpä vastustaakin.
Hoitolan Heikki ja Metsälän Mikko olivat edelleenkin Niemimäkelän vieraita ja ystäviä, vaikka he olivat jo molemmin maaltansa hävinneet — kuinka se tapahtui, tulemme edempänä kertomaan. Heitä pitivät Niemimäkeläiset keppihevosinaan ja urkkivat heillä tietoja muiden kyläläisten asioista ja pyrinnöistä, siten saadakseen heitä paremmin kurissa pitää! Heidän kauttansa tuli Iikan ja Annin liitto Niemimäkelässä niin äkkiä tiedoksi, ja heidän kauttansa isäntä sai tietää, että Jäykkälän isännällä oli velkaa jollekin! He olivat niin Niemimäkeläisten mielivallassa, että he näyttivät maksun vastaan saattavan heidän puolestansa tehdä vaikka mitä, sillä useinkin he olivat vierainamiehinä Niemimäkelän isännän alituisissa käräjäjutuissa; mutta oikeus rupesi heitä viimein kammoksumaan eikä pitänyt heidän todistuksistansa viimeiseltä enään mitään lukua. — Halpamielisiä ihmisiä! —
Eräänä pyhä-iltana oli taas kylän nuoriso Lukulassa koossa ja ensi kerran Iikan ja Annin välin ilmitultua rohkeni Annikin pujahtaa Lukulaan, jäljempää toisten sinne tuloa. He lukivat siellä sanomalehtiä ja mikä mitäkin kirjaa iltansa kuluksi ja Lukulan Matti selitti heille yhtä ja toista; joku heistä luki kerrallaan ääneen ja toiset kuuntelivat. Silloin paiskattiin ovi yht'äkkiä seinään ja samassa tuokiossa seisoi keskellä lattiaa — Niemimäkelän isäntä! Hänen silmänsä säihkyivät vihasta ja hän katseli tuimasti ympäri huonetta, ikäänkuin jotakin saalista etsiäkseen. Kaikki huoneessa olijat joutuivat hämille, mutta Anni punastui punaiseksi kuin leppäkerttu ja hän vapisi niinkuin haavanlehti. Kun isänsä säihkyvät ja etsivät silmät tapasivat hänet, ärjyi hän vihasta kähisevällä äänellä: "Täälläkö sinä olet? sinä et siis tottele!" Ja samassa tempasi hän pelosta vapisevan tyttärensä lattialle kumoon, sieppasi tuolin ja rupesi sillä onnetonta lyömään! Mutta silloin pistäysi Jäykkälän Aappo väliin, otti tuolista kiinni ja sanoi: "So, so! Ei sillä lailla!"
"Mitä saa——aa? Eikö minulla ole lapseni yli valtaa?" sanoi tulistunut isä.
"Ei niin paljon, että saisitte häneltä hengen ottaa, milloin tahdotte", sanoi Aappo.
"Mutta minä olen isä ja minä annan hänelle selkään tässä teidän kaikkien nähden", sanoi isä vihasta kähisten.
"Mutta jos sen yritätte tekemään, niin silloin saatte minun kanssani tekemistä", sanoi Aappo, ja sivalsi tuolin häneltä pois kädestä.
"Aina te p——t olette minun tielläni, mutta sittenkin minä tahdon näyttää, että minä olen isä ja että minulla on jotakin valtaa lapseni yli: koska hän on niin tottelematon ja hävytön, niin tässä teidän kaikkien kuullen sanon, ett'ei minulla ole enään tytärtä: sinä et saa astua koskaan jalkaasi meidän kynnyksen yli, etkä saa tinaista neulaa perinnöksi — et koskaan, enkä auta sinua, vaikka näkisin kaulasi jalaksen alla; saat nyt olla, niinkuin tahdot, kasvatteisi, turvatteisi ja kerjäläistesi suojan alla", sanoi hän tyttärellensä.
"En minä, isä-kulta, teiltä mitään tahdokaan, kun vaan saan olla poissa kotoa — voi, kun sydämeni keveni ja on niin lysti. Mikä on rikkaus rauhan suhteen? Kyllä minä mielelläni kävisin useinkin kotona, vaan kun ette te, isä, tahdo; mutta en minä kumminkaan usko, että te kauvan saatatte niin kova olla, kuin nyt aiotte. Kotiin en minä tahdo tulla: kyllä Jumala minustakin murheen pitää!" sanoi Anni isälleen.
"Niin, koeta nyt!" sanoi isä ja lähti pois vihapäissään.