"Saatatkos sinä anteeksi antaa isällesi kovan käytöksensä kohtaasi?" kysyi Iikka.
"Olen jo aikaa sydämestäni hänelle anteeksi antanut ja sentähden tahtoisin täydelliseen sovintoon päästä hänen kanssaan."
"Kun sinä olet jaksanut isällesi anteeksi antaa; niin en luulisi olevan syytä antaa valtaa murheellesi, joka voisi sinulle tulla taas vaaralliseksi."
"Kyllä niinkin, mutta minä en voi kauemmin olla teidän talossa isän tähden."
"Mihinkä sitte aiot?"
"Kauvas en aio mennä; otan palveluksen jossain kylän talossa.
"Nyt on taas tarpeellinen meidän mennä lukukamariin; sieltä olemme ennenkin saaneet hyviä neuvoja — eikö niin?" sanoi Iikka.
"Mennään vaan."
Ja he menivät.
Kun he olivat siellä kahden kesken istuneet pari tuntia, tulivat he ulos ja eno Kasperin otsalta olivat kadonneet synkät pilvet, jotka uudestansa alkoivat siihen kokoutua ja synkistää hänen tulevaisuuttansa. Iikka puki päällensä ja lähti kylään, kenellekään virkkamatta, mihinkä hän meni; eno Kasperi jäi taloon.