”Ne näistä ihmisistä siis, jotka miehullisia ovat, kun kuoleman vaaroihin antauvat, tekevät sen vieläkin suurempien pahain pelosta?”
”Niinpä kyllä.”
”Pelosta siis ja pelkuudesta kaikki muut, paitsi filosofit, ovat miehullisia. Mutta pelkuudesta ja pelkurisuudesta miehullisena olla, sehän kummallista.”
”Tosiaankin.”
”Mitä taas tulee niihin heistä, jotka hillitseväisyyttä noudattavat, eikö ole niidenkin laita sama? He ovat hillitseväisiä eräästä hillittömyydestä. Ja vaikkapa tätä arvelemmekin melkein mahdottomaksi, niin sattuu kuitenkin, mitä tähän yksinkertaiseen hillitseväisyyteen tulee, heidän laitansa olemaan senkaltainen; sillä peläten menettävänsä muita nautintoja, joita haluavat, pidättävät he itsiään muutamista nautinnoista, mutta ovat toisten nautintojen hallitsemina. Hillittömyydeksi tosin sanotaan nautintojen alla orjaaminen, kuitenkin on näiden laita se, että he muutamia haluja hallitsevat syystä että ovat toisten halujen hallitsemina. Tämä käypi yhteen sen kanssa, mitä äsken sanoin, että he tavallansa hillittömyydestä itsensä hillitsevät.”
”Siltäpä näyttää.”
”Se vaan, ystäväni Simmias, ett’ei tämä suinkaan ole oikea tie hyveesen, tämä nautintojen vaihtaminen nautintoja vastaan, tuskien tuskia vastaan, pelon pelkoa vastaan sekä suurempain pienempiä vastaan, ikäänkuin rahoja vaihdetaan, vaan että ainoa ja oikea raha, jota vastaan kaikki tämä on vaihdettava, on viisaus, ja että kaikella sillä, mitä tällä ja tämän kanssa ostetaan ja myydään, on todellista arvoa, sekä että siis miehullisuus, hillitseväisyys ja oikeamielisyys sekä sanalla sanottu kaikki oikea hyve on ainoastaan viisauden kanssa yhdessä, olkootpa sitten nautinnot, pelot ja kaikki muut senkaltaiset myötä olemassa taikka ei.[15] Mutta jos nämä kaikki eroitetaan pois viisaudesta ja vaihdetaan toisiansa vastaan, niin on tämmöinen hyve ainoastaan kuvajaispeli ja tosiansakin orjallinen, eikä ole sillä mitään raittiutta eikä totuutta; sillä totuus on itsessään eräs puhdistus kaikista tänkaltaisista, ja niin hillitseväisyys, oikeamielisyys ja miehullisuus kuin itse viisauskin, ovat tavallansa puhdistuksia. Siispä mielestäni eivät näytäkään ne, jotka meille ovat mysteriot asettaneet, halvoilta miehiltä, vaan itse teossa he jo ammoisilta ajoilta ovat meille antaneet viittauksia siitä opista, että joka puhdistamatonna ja pyhittämätönnä menee Hadekseen, saa saastassa maata, mutta joka sinne puhdistettuna ja pyhitettynä saapuu, hän saa jumalien kanssa asua. Sillä, sanovat mysteriain tietäjät, thyrson-kantajia on monta; mutta harvat ovat jumalan innostuttamia.[16] Tämmöisiä ovat minun ajatukseni mukaan ainoastaan ne, jotka oikein ovat filosofiaa harrastaneet. Ja yhdeksi näistä tullakseni en minäkään ole mahdollisuuden mukaan mitään elämässäni laiminlyönyt, vaan kaikella tavoin sitä harrastanut. Ja oikeallako tavalla olen harrastanut sekä hyväksenikö työskennellyt, siitä olen minä, jos jumala suopi, tuonne tultuani saava varman tiedon, jopa, luullakseni, aivan piankin.”
”Tässä on nyt, Simmias ja Kebes, minun puolustukseni siitä, ett’en syyllä voi olla murheellinen enkä vastenmielinen jättäessäni teidät sekä muut hallitsijat täällä alhaalla, vakuutettuna kuin olen, että siellä ylhäällä olen saava yhtä hyviä hallitsijoita ja ystäviä kuin täällä, vaikk’ei joukko ota tätä uskoaksensa. Jos puolustuksellani olen paremmin onnistunut saada teidät, kuin Athenalaisten tuomarit vakuutetuiksi, niin hyvä olisi.”
XIV. Kun oli Sokrates tämän puhunut, otti Kebes suun vuoroa ja sanoi: