”Niin.”

”Ennen syntyämme on meidän siis, kuten näyttää, täytynyt saada se tieto.”

”Siltä näyttää.”

XX. ”Jos siis ennen syntyämme tämän tiedon saimme ja se meillä on syntyessämme, emmekö siis ennen syntyämme ja heti synnyttyämme tunteneet, ei ainoastaan yhdennäköisyyttä semmoisena ja suuruutta ja pienuutta semmoisina, vaan myöskin kaikki muutkin senkaltaiset? Sillä meidän puheemme nyt tarkoittaa ei ainoastaan itsessään yhdennäköistä, vaan myöskin itsessään kaunista, itsessään hyvää, oikeata, pyhää ja, kuten sanon, kaikkia, jota me ”olemisen” nimityksellä merkitsemme, olkoonpa kysymyksiä tehdessämme taikka vastauksia antaessamme. Näistä siis kaikista on meidän ennen syntyämme täytynyt saada tiedot.”

”Niin on.”

”Ja jos näin olemme tiedot saaneet emmekä niitä myötänsä unohtaisi, niin ne aina olisivat meillä olemassa sekä syntyessämme että koko elämän läpikin; sillä tietäminen on juuri siinä, että, kun jostakin olemme tiedon saaneet, se meillä on olemassa eikä ole meiltä kadoksiin mennyt. Vai emmekö, Simmias, unohtamiseksi sano tiedon katoamista?”

”Niin aivan, Sokrates,” sanoi hän.

”Mutta jos me nyt, arvelen minä, saatuamme nämä tiedot ennen syntyämme, ne syntyessämme olemme kadottaneet, mutta sittemmin aistintojen kautta näistä asioista jälleen saaneet ne tiedot, jotka meillä kerran ennen olivat, eiköhän silloin se, jonka me oppimiseksi sanomme, ole juuri sen tiedon jälleen saaminen, joka meillä ennen on ollut? Ja tämän me kait hyvällä syyllä voimme sanoa mieleen muistumiseksi?”

”Aivan.”

”Sillä sehän on mahdolliseksi näytetty, että me, jotakin aistiessamme, olkoonpa näön, kuulon, taikka muun aistinnon kautta, tulemme miettineeksi jotain toista kuin tätä, jota toista olemme unohtaneet ja jota tämä aistinnon-alainen tulee likelle joko erinäköisenä taikka sen kanssa yhdennäköisenä. Niin että siis, kuten sanottu on, kahdesta toinen on tosi: me joko olemme kaikki näillä tiedoilla tänne syntyneet ja ne meissä pysyvät elämämme läpi, taikkapa ne, joiden me sanomme ”oppivan,” eivät teekään mitään muuta kuin uudestaan muistavat, jossa tapauksessa oppiminen onkin mieleen-muistumista.”