”Kun ei vaan jokin siitä, mitä tämä puhui, olisi saanut sinuakin, Kebes, hämmennyksiin?”

”Ei suinkaan”, vastasi Kebes; ”kuitenkaan en tahdo väittää, ett’ei moni seikka minua hämmennä.”

”Siitä me siis ilman mutkitta olemme sopineet”, sanoi Sokrates, ”ett’ei itse vastakohta koskaan voi itsellensä vastakohdaksi tulla.”

”Täydelleen”, sanoi Kebes.

LII. ”Tarkkaapa vielä seuraavaakin”, sanoi Sokrates, ”myönnätkö minulle senkin. Löytyykö mitään, jota lämpimäksi ja kylmäksi sanot?”

”Löytyy.”

”Ovatko nämä ehkä samaa kuin lumi ja tuli?”

”Eivät suinkaan, Zeyn kautta!”

”Vaan lämmin on jotain toista kuin tuli, – ja kylmä on jotain toista kuin lumi?”

”Niin kait.”