Ekhekrates. Toden perästä, Faidoni, niin on laita niidenkin, jotka nyt saat kuulijoiksi. Mutta koeta läpikäydä kaikki niin tyystin, kuin suinkin voit.
Faidoni. Minä puolestani tunsin tosiaankin ihmeellisiä tunteita läsnä ollessani. Sääliksi, näet, minun ei ensinkään häntä käynyt, niinkuin tavallisesti ystävän kuollessa käy; sillä onnen omaiselta, Ekhekrates, näytti minusta mies sekä mielenlaatunsa että puheensa puolesta, kun hän niin pelotta ja jalosti elämänsä päätti, niin että mieleeni johtui, ett’ei hän ilman jumalallista sallimusta Hadekseen mennyt, vaan että sielläkin hän, jos konsanaan kukaan muu tulisi hyvin menestymään. Tästäpä syystä minussa ei mitään surkua noussut, niinkuin sopisi luulla tapahtuvaksi tämmöisessä surun tilassa; eikä toiselta puolen mitään mielihyvää, vaikkapa tapamme mukaan olimme filosofiallisiin kysymyksiin ryhtyneet – sillä tätä laatua oli, näet, puheemme – vaan minua vallitsi kerrassaan kummallinen ja outo tunne, johon yhtyi sekä mielihyvää että myöskin mielipahaa, ajatellessani, että tämmöinen mies pian oli eroava. Ja melkeinpä samaa mieli-alaa olivat kaikki läsnä olevaiset, he milloin hymyilivät, milloin taas itkivät, semminkin yksi meistä, nimittäin Apollodoro; sinä ehkä tunnet miehen ja hänen luontonsa?
Ekhekrates. Miksikä en?
Faidoni. Hänpä se juuri tätä mielenlaatua oli, ja minäkin puolestani olin suuresti liikutettu, niin ikään muutkin.
Ekhekrates. Ketkä ne siis saapuvilla olivat, Faidoni?
Faidoni. Syntyperäisistä Athenalaisista olivat läsnä tuo sama Apollodoro ja Kritobulo isänsä Kritonin kanssa, paitsi näitä Hermogenes ja Epigenes sekä Aiskhines ja Antisthenes. Saapuvilla olivat myös Ktesippo Paianiailaiaen ja Menekseno sekä muutamia muitakin Athenalaisia; mutta Platoni, luulen minä, oli sairas.[3]
Ekhekrates. Oliko muukalaisia läsnä?
Faidoni. Oli, Simmias Thebalainen ja Kebes ja Faidonides sekä Megarasta Eukleides ja Terpsioni.
Ekhekrates. Entä muita? Aristippo ja Kleombroto, olivatko he siellä?
Faidoni. Eivät; heidän sanottiin olevan Aiginassa.