LX. Tämänkaltainen on siis koko maa ja sen ympäristö. Mutta mitä noihin syvennyksiin tulee, niin löytyy maassa ja ympäri koko maata monta semmoista paikkaa, joista muutamat ovat syvemmät ja aukeammat kuin se, jossa me asumme, toiset syvemmät ja suultaan pienemmät kuin meidän asuntopaikkamme, toiset taas ovat syvyydeltään tätä matalammat ja laajemmat. Kaikki nämä ovat maan alla moninaisessa yhteydessä toistensa kanssa ahtaimpain ja laajempain läpien kautta ja niillä on laskunsa, joittenka kautta paljon vettä juoksee toisista toisiin ikäänkuin sekoitus-maljoihin ja siellä, maan alla, löytyy mahdoton paljous ijäti-juoksevia virtoja ja lämpimiä sekä kylmiä vesiä, paljon tulta ja suuria tuli-virtoja sekä monta märjän liman virtaa, joko puhtaampaa tahi likaisempaa, samaten kuin Sikeliassa nuo ennen laava-virtaa purskuavaiset Hede-virrat ja itse laava-virta. Nämä virrat täyttävät kaikki ne paikat, joittenka läpitse ja ympäri ne kunakin kertana sattuvat kulkemaan. Kaikki tämä liikkuu ylös ja alas ikäänkuin löytyisi maan alla joku keinu-kone. Tämä kone on luonnoltaan ehkä tämmöinen. Yksi näistä maan kuljuista on sekä muutoin suurin että myöskin koko maan läpi läväisty, se sama, josta Homero puhuu, kun sanoo[55]:

”Kauas tuonne pois, joss’ on Manalass’ syvin kulju,”

ja jota sekä hän että useat muutkin runoilijat muutoin kutsuvat Tartaroksi. Tähän kuljuun laskevat kaikki virrat yhteen ja juoksevat tästä taas takaisin; ja itsekukin niistä muuttuu senkaltaiseksi, minkäkaltainen se maa on, jonka kautta ne juoksevat. Mutta syy siihen, että kaikki virrat täällä tulvaavat ulos ja sisään takaisin, on se, ett’ei tällä märjällä ole tukea eikä pohjaa. Se väikkyy ja läikkyy ylös-alas, ja samaten tekee ilma ja tuuli sen ympärillä; sillä ne seuraavat vesitulvaa, kun se syöksee milloin tuolle milloin tälle puolelle maata. Ja samaten kuin hengehtiessämme ilma käy ulos ja jällensä sisään, samaten joutuu siellä ilma tulvan kanssa liikkeelle ja aikansa ulos- ja sisään-syöksyessään hirmuisia ja vallattomia myrskyjä. Kun siis vesi esiin syöksyessään tulvaa siihen paikkaan, jota alapuoliseksi sanotaan, niin juoksee se maan kautta sikäläisiin virtoihin ja täyttää ne paikat siellä samalla tapaa, kuin astia pumppaamalla täytetään; ja kun se taas sieltä vetäypi ja tänne syöksee, täyttää se taas tämänpuoliset virrat, ja täytettyinä nämä juoksevat ojanteensa ja maan kautta, ja kulkien kaikki niihin paikkoihin, joihin heidän tiensä vievät, muodostavat ne täten meriä ja järviä, jokia ja lähteitä. Täältä ne uudestaan sukeltavat maan alle, ja kuljettuansa, muutamat kaukaisempain ja useampain, toiset pienempäin ja läheisempäin paikkain ympäri, laskeuvat he jälleen Tartaroon, muutamat paljonkin, toiset vaan vähän alemmalle, kuin mistä läksivät, mutta kaikki ne kumminkin alemmalle lähtöpaikkaansa laskeuvat. Muutamat juoksevat ulos vastaisella puolella sitä, missä laskeuivat, toiset taas samalla puolen; onpa niitä semmoisiakin, jotka kulkevat kokonansa ympyrässä, ja jotka, kierrettyään yhden taikka useammankin kerran maan ympäri kuin käärmeet, jälleen laskeuvat, päästyänsä niin syvälle kuin suinkin. Mahdollista on, näet, tunkeuda kummallakin puolen alas ainoastaan maan keskustaan asti, vaan ei edemmäksi; sillä jos edemmäksi yrittävät, niin käypi kummankin virran ihan päinvastoin.

LXI. Monta monituista näitä virtoja sekä suuria että monenlaisia on olemassa; mutta näitten monien joukossa löytyy neljä eri virtaa, joista suurin ja laveimmassa ympyrässä juokseva on niin kutsuttu Okeano-virta. Vastapäätä tätä ja tälle vastaisessa suunnassa juoksee Akheroni, joka virtaa autioitten paikkojen läpitse ja maan alle juosten laskeupi Akherusia-järveen, johonka useampain kuolleitten sielut tulevat ja josta he, siellä viivyttyänsä määrätyt ajat, muutamat lyhemmät toiset pitemmät, jälleen lähetetään elävien sukuihin. Näiden virtain keskivälillä saa kolmas virta alkunsa, mutta laskeupi jo lähellä alkuansa suureen, paljolla tulella palavaan paikkaan, ja muodostaa järven, joka on suurempi kuin meidän meri ja joka kuohuu vettä ja mutaa. Täältä se sakeana ja mutaisena virtailee ympyrässä ja juoksee, maata kiertäen, sekä muualle että myöskin ihan Akherusia-järven rajalle, tämän veden kanssa kuitenkin sekautumatta; ja maan alla paljon mutkailtuansa se laskeupi Tartaron alapuoleen. Tämä se on, jota Pyriflegetoniksi sanotaan, ja jonka laava-virrat, missä hyvänsä ne maahan laskevat, purskuttavat irto-murskoja. Ja vastapäätä taas tätä alkaa neljäs ja virtaapi ensiksi hirveään ja kolkkoon paikkaan, joka, kuten sanotaan, on kokonansa teräksen-sinertävä, ja tätä virtaa he sanovat Stygiseksi sekä sitä järveä, jonka virta laskiessaan muodostaa, Stygin järveksi. Tähän laskettuaan ja vesihinsä saatuaan hirmuisia voimia se maan alle pujahtaa ja juoksee, mutkia tehden, Pyriflegetonia vastakohtaisessa suunnassa sekä kohtaa tätä Akherusian järvessä, mutta sen toisella puolella. Tämänkään vesi ei sekaannu minkään muun veden kanssa, vaan tämäkin juoksee mutkia tehden ympyrässä ja laskeupi Tartaroon vastapäätä Pyriflegetonia; ja tämän virran nimi on, kuten runoilijat sanovat, Kokyto.

LXII. Tämmöinen on nyt näitten luonto ja laita; mutta kun elämästä eronneet tulevat siihen paikkaan, mihin suojelushenki itsekunkin vie, niin tutkitaan ja tuomitaan ne ensiksi, sekä ne, jotka ovat hyvin ja hurskaasti eläneet, että nekin, jotka eivät ole näin eläneet. Ne, jotka huomataan eläneen keskinkertaisesti, kulkevat Akheronille, nousevat siellä niihin aluksiin, jotka ovat heille tarjona, ja tulevat näissä aluksissa tuohon järveen ja asuvat siellä; ja täällä itseään puhdistettuaan sekä rikoksistaan rangaistukset kärsittyään he päästetään siitä pahasta, minkä mikin teki, ja hyvistä taas töistään he saavat palkinnon kukin ansionsa mukaan. Ne taas, joittenka tila heidän rikostensa paljouden tähden havaitaan auttamattomaksi, olkootpa sitten harjoittaneet joko useita ja suuria temppelin-ryöstöjä taikka monilukuisia oikeutta ja lakia loukkaavia murha-töitä taikkapa mitä hyvänsä muuta senkaltaista, ne syöksee heille määrätty kohtalo Tartaroon, josta eivät konsanaan palaja. Ne, jotka havaitaan harjoittaneen kylläkin suuria, mutta kuitenkin autettavissa olevia rikoksia, niinkuin esimerkiksi ne, jotka vihan vimmassa ovat isää taikka äitiä vastaan väkivaltaa tehneet ja sittemmin ovat, tätä katuen, elämänsä eläneet, taikka jotka muulla senkaltaisella tavalla ovat murhamiehiksi joutuneet, näittenkin täytyy tulla Tartaroon syöstyiksi, mutta tänne jouduttuansa ja vuoden aikaa täällä oltuansa viskaa heidät aalto ulos: murhamiehet Kokytoon, isän- ja äidin-surmaajat Pyriflegetoniin. Ja kun he näin virtojen ajamina ovat joutuneet Akherusia-järven luo, niin he täällä huutavat ja nimillä kutsuvat, muutamat niitä, jotka he ovat murhanneet, toiset taas niitä, joita vastaan he ovat väkivaltaa tehneet, ja näin näitä kutsuttuaan he itkien rukoilevat, että nämä soisivat heidän astua järveen ja heitä vastaan-ottaisivat. Jos nyt onnistuvat näitä taivuttamaan, niin he astuvat ulos ja pääsevät kärsimyksistään, mutta ell’eivät onnistu, niin joutuvat he uudestaan Tartaroon ja sieltä jälleen virtoihin, ja näistä kärsimyksistä he eivät pääse, ennenkuin ovat onnistuneet taivuttamaan niitä, joita vastaan ovat vääryyttä harjoittaneet; sillä tämmöisen rangaistuksen tuomarit heille määräsivät. Mutta jotka huomataan eläneen erittäin hurskaasti, nämä ne vapautetaankin noista maan sisässä olevista paikoista ja päästetään ikäänkuin vankihuoneista sekä tulevat tuohon ylhäiseen, puhtaasen asuntoon ja asuvat ylhäällä maan päällä. Mutta itse näistäkin elävät ne, jotka filosofian kautta ovat itsensä tarpeeksi puhdistaneet, tulevan aikansa ihan ilman ruumiitta, sekä joutuvat näitä vieläkin kauniimpiin asuntoihin, joita ei ole helppo tässä kuvata ja johon paitsi sitä aikakaan ei nyt riittäisi.

LXIII. Mutta kaiken sen tähden, mitä nyt olemme keskustelussamme maininneet, täytyy meidän siis, Simmias, tehdä kaikki, jotta täällä eläessämme saavuttaisimme hyvettä ja viisautta; sillä kaunis on palkinto ja toivo suuri. Mutta ruveta kivenkovaa väittämään, että näiden laita on juuri niin, kuin minä ne nyt olen selittänyt, se ei sovi järki-miehelle; vaan sen uskominen, että, koska kerran sielu näkyy olevan kuolematon, sielujemme ja niiden asuntojen laita on tämmöinen taikka tämänkaltainen, se minusta näyttää sopivalta ja sen arvoiselta, että kannattaa siihen uskaltaa; sillä kaunis on tämä uskallus ja näitä tämmöisiä kohoitusvirsiä sopiikin itsellensä virittää. Ja tästäpä syystä minä jo kauan aikaa olen tätä puhetta pitkittänyt.[56] Näistä syistä saakin sielunsa puolesta olla hyvissä toiveissa se mies, joka elämässään on siksensä jättänyt muut nautinnot ja koristukset, jotka ruumista koskevat, pitäen ne itselleen vieraina ja arvellen niistä paljon pikemmin turmeltuvansa, mutta joka sitä vastoin on ahkeroinnut niitä nautintoja, jotka oppimiseen kuuluvat ja sielua kaunistavat, ei vierailla, vaan sielun-omaisilla koristuksilla, nimittäin hillitseväisyydellä, oikeamielisyydellä, miehullisuudella, vapaudella ja totuudella, ja joka näin varustettuna odottaa tuota matkustusta Hadekseen, valmis lähtemään, milloin hyvänsä kohtalo kutsuu. Mitä nyt teihin tulee, Simmias ja Kebes ja te muut, on tämä matka toiste teidän tehtävänä, itsekunkin määrä-ajallaan; mutta minua jo kutsuu, kuten traagikko sen sanoisi, sallimus, ja melkeinpä onkin minun aikani jo mennä kylpemään; sillä minusta on parempi, kylpeä, ennenkuin minä myrkky-juoman juon, jott’en vaimoille tuottaisi ruumiini pesemisen vaivaa.”

LXIV. Hänen näin puhuttuansa sanoi Kritoni:

”Hyvä! Sokrates; mutta onko sinulla mitään käskyä antaa näille taikka minulle joko lastesi tahi jonkun muun suhteen, jota käskyä täyttäessämme voisimme sinulle mieliksi tehdä?”

”On kyllä, Kritoni, se, jota aina olen teille antanut”, vastasi hän, ”ei mitään muuta sen kummempaa: että, näetten, te huolta pitäisitte itsistänne, sillä tämän tekemällä te teette minun, minun omaisteni niinkuin omannekin mieleen, mitä hyvänsä toimitatte, vaikk’ette nyt annakaan mitään lupausta. Mutta, jos itsiänne laiminlyötte ettekä tahdo asettaa elämätänne niiden jälkien mukaan, joista teille sekä tämän päiväisessä että edellisissäkin puheissa on viittauksia annettu, niin ette sen enempätä saa toimeen, vaikkapa tässä hetkessä tekisitte kuinkakin monta ja ankaraa lupausta.”