[12] ”Kuolla ja kuolleena olla,” sekä todenperäisessä että kuvannollisessa merkityksessä. Viimemainitussa suhteessa pyrkii viisauden harrastaja yhä enemmin irtaantumaan aistillisuuden kahleista sekä olemaan kuolleena himoille ja haluille.]

[13] On arveltu, että, koska thebalainen Simmias puhuu, hän lauseella ”meidänkin kansalaisemme” tarkoittaisi boiotilaisia, joita Athenalaiset pitivät typerinä. Luultavampi on kuitenkin, että Simmias katkeralla ivalla tarkoittaa Athenalaisia, jotka nyt ovat Sokrateelle valmistaneet sen, minkä hän filosofina hartaasti muka haluaa, nim. kuolemaa.]

[14] Runoilija-sanalla tässä tarkoitetaan niitä, jotka sovittivat filosofiallisia oppejansa runomittaan. Olympiodoro mainitsee näiden joukosta Parmenideen, Empedokleen ja Epikharmon. Tunnettu on tuo Epikharmon lause että ”yksin henki näkee ja henki kuulee, mutta että kaikki muu on sulaa sokeutta ja kuuroutta.”]

[15] Viisaus (φρόνησισ), miehullisuus (α̉νδρεία), hillitseväisyys (σωφροσύνη) ja oikeamielisyys (διχαιοσύνη) olivat nuo neljä n. k. päähyvettä Kreikkalaisilla.]

[16] Tässä ei liene kysymys eleusiläis-mysterioista, vaan joko orfeyläis- taikka Dionyson mysterioista. Tätä todistaa lauseparsi: ”thyrson-kantajia on monta, mutta harvat ovat jumalan innostuttamina,” jonka lauseen mieli on, että moni kyllä mysterioita viettää, mutta harva vaan niiden tarkoitus-perää saavuttaa. Thyrsos oli Bakkhon, kuusen käpyyn päättyvä sauva, jonka ympäri oli muuratin varsia ja viiniköynnöksiä kierretty. Tämmöisiä sauvoja kantoivat Dionyson juhlissa Bakkhantinnat. Muutoin oli näissä mysterioissa, niinkuin muissakin, eri pyhityksen eli puhdistuksen asteita, joista puhdistus (χαϑάρμοσ) oli alin aste. Thyrson kantajiksi (ναρϑηχοφόροι) sanottiin kaikki mysterioihin vihityt, jumalan innostuttamiksi (βάκχοι)korkeimmalla asteella olevaiset.]

[17] Tarkoittaa luultavasti Aristofaneen komidiaa ”Pilvet”, jossa Sokrates ja hänen oppilaansa pilkataan pahanpäiväisiksi kielen-pieksijöiksi.]

[18] Ks. luk. XIV St. 70.]

[19] Kuva on lainattu kiistämöstä eli kilpa-tantereelta, jonka päässä olevan kääntöpatsaan ympäri kilpailijain täytyi kiertämällä kääntyä takaisin.]

[20] Endymioni, tuo kaunis iki-nukkuja Latmon vuoriluolassa Karian maassa, sanotaan, muutaman tarun mukaan, Eliin kuninkaaksi, muutaman taas paimeneksi. Palkinnoksi hänen oikeamielisyydestään salli hänelle Zey ainaisen unen ja katoomattoman nuoruuden. Neitsyellinen Artemis eli Selene vei hänet erään Latmon vuori-luolaan Karian maassa, ja käy joka yö hänen kauneuttansa ihaelemassa, osoittaen rakkauttansa häveliäillä suudelmilla.]

[21] Anaxagoras, tuo mainio filosofi Klazomenaista, 499–427 e. K., aloitti teostaan luonnosta sanoilla: Kaikki oli yhtenä erkaantumatta; mutta henki ne toisistaan eroitti ja järjesti. Diog. Laert. II. 6.]