SOKRATES: Mutta mitenkä on laita, jos joku mainitsee sanat "oikeamielisyys" ja "hyvyys"? Eikö silloin kuljeta kuka kunnekin ja emmekö joudu erimielisyyksiin toistemme ja itsemme kanssa?
PHAIDROS: Kyllä.
SOKRATES: Toisista asioista olemme siis yksimielisiä, toisista emme.
PHAIDROS: Niin,
SOKRATES: Kummassako tapauksessa olemme helpommin petettävissä ja kummassako puhetaito saa enemmän aikaan?
PHAIDROS: Ilmeisesti siinä, missä me olemme häilyväisiä.
SOKRATES: Siis sen, joka aikoo saavuttaa puhetaidon, tulee ensinnä oikean menettelytavan kautta osata eroittaa nämä asiat ja hankkia itselleen joku tunnusmerkki kummastakin lajista, siitä, missä joukon välttämättä täytyy horjua, ja siitä, missä sen ei täydy.
PHAIDROS: Se, joka tämän olisi hankkinut, olisi muodostanut itselleen kauniin käsitteen, Sokrates.
SOKRATES: Senjälkeen — luulen minä — ei yksityistapausten pitäisi jäädä häneltä huomaamatta, vaan hänen pitäisi terävästi havaita, kumpaanko lajiin se kuuluu, josta hän aikoo puhua.
PHAIDROS: Tietenkin.