PHAIDROS: Miksei.
SOKRATES: Oi rakas Pan ja kaikki muut jumalat, jotka olette täällä! Antakaa minulle sisäistä kauneutta ja antakaa sen, mikä minussa on ulkonaista, olla sopusoinnussa sisäisen olemukseni kanssa! Rikas olkoon minusta viisas! Mutta kultaa olkoon minulla sellainen määrä, jota ei voisi kantaa eikä kuljettaa muu kuin kohtuullinen mies.[77] Vieläkö rukoilemme jotakin muuta, Phaidros? Minä puolestani olen näet kylliksi rukoillut.
PHAIDROS: Rukoile tätä minunkin puolestani! Sillä yhteistä on ystävien omaisuus.
SOKRATES: Lähtekäämme!
SELITYKSIÄ.
[1] Lysias, aikansa kuuluisimpia puhujia, syntyi v. 445 Ateenassa, minne hänen isänsä, kilpitehtailija Kephalos, oli Syrakusasta siirtynyt. Vuodet 429-412 nautti hän Etelä-Italiassa olevassa Thurioin kaupungissa kuuluisan reetori Tisiaan opetusta. Ateenaan palattuaan hoiti hän yhdessä veljensä, Phaidroksessakin mainitun Polemarkhoksen, kanssa isänsä Peiraieuksessa olevaa tehdasta. Kolmenkymmenen tyrannin päästyä Ateenassa valtaan joutuivat veljekset vainon alaisiksi. Polemarkhos menetti henkensä ja Lysias pelastui töin tuskin Megaraan, mistä päin hän innokkaasti otti osaa kansanvallan palauttamista tarkoittaviin suunnitelmiin. Kun nämä onnistuivat, koetti Thrasybulos, kumouksen johtaja, hankkia Lysiaalle Ateenan kansalaisoikeuksia yrityksessään kuitenkaan onnistumatta. L. kuoli v. 380. Lysiaan puhujamaineelle laski perustan se puhe, jonka hän v. 403 piti veljensä murhaajaa vastaan. Sittemmin Lysias toimi etupäässä logographina (nimitys tarkoitti silloin asianajajaa, aikaisemmin kronikoitsijaa). Hänen nimellään kulkevista puheista piti antiikin tutkimus autenttisena. Se puhe, joka esitetään Phaidroksessa, on luultavasti jonkin hänen todella pitämänsä puheen mukailu. Muuten on 34 puhetta häneltä kokonansa säilynyt. — Vaikkakin Lysiaalta puuttuu ajatusten syvyyttä, on hän kuitenkin yleensä parempi sitä kuvaa, jonka Phaidros-dialogi hänestä antaa. Varsinkin on huomattava hänen kykynsä luonnehtia niitä henkilöitä, jotka hän esittää puhuvina oikeuden edessä sekä hänen esitystapansa yksinkertaisuus, koruttomuus ja selkeys. Myöhempi n.s. attikalainen puhetaidon suunta, joka tavoitteli näitä ominaisuuksia, piti häntä suuressa arvossa. Hänen tyylinsä roomalaisista jäljittelijöistä mainittakoon erikoisesti C. Iulius Caesar. Vrt. muuten johdantoa.
[2] Akumenos ja myöhemmin mainittu Eryximakhos, joka esiintyy Symposion-dialogissa, olivat tunnetuita lääkäreitä. E. mainitaan myös Protagoras-dialogissa.
[3] Kilparadat, joilla varsinaiset nuorukaisten juoksuharjoitukset ja -kilpailut tapahtuivat, olivat samalla iäkkäämpien ihmisten tavallisia kävelypaikkoja.
[4] Epikrates, luultavasti joku senaikuisia demagoogeja.
[5] Morykhos on mahdollisesti sama henkilö, jota vanha attikalainen komedia ivaa tunnettuna elostelijana.