PHAIDROS: Oivallinen sattuma, kuten näyttää, että olen avojaloin. Sinähän olet aina niin. Nythän on erinomaisen mukavaa kulkea vedessä ja kastella jalkojansa. Oikein se on suloista erittäinkin tähän aikaan vuotta ja vuorokautta.
SOKRATES: Käy siis edellä ja katso samalla, minne voimme istuutua!
PHAIDROS: Näetkö tuon korkeimman plataanin tuolla?
SOKRATES: Miksen näkisi?
PHAIDROS: Siellä on varjoa ja vain kohtalainen tuuli ja nurmikko, minne voimme istuutua, tai — jos niin haluamme — heittäytyä pitkäksemme.
SOKRATES: Eteenpäin siis!
PHAIDROS: Sano minulle, Sokrates, eikö täältä Ilisoksen luota kerrota
Boreaan[12] ryöstäneen Oreithyiaa.
SOKRATES: Kerrotaan kyllä.
PHAIDROS: Kenties juuri tästä paikasta? Ihanalta ainakin sekä puhtaalta ja selkeältä näyttää vesi ja sopivalta tyttöjen leikkiin sen partaalla.
SOKRATES: Ei, vaan suunnilleen kaksi tai kolme stadionia alempaa, siltä kohdalta, mistä pääsee joen yli Artemiin temppelin luo. Ja siellä jossakin on Boreaan alttari.