Delion oli Apollonin pyhäkkö Boiotiassa. Täälläkin Athenalaiset kärsivät tappion törmättyään yhteen Boiotialaisten kanssa (v. 424). Sokrates otti myös siihen taisteluun kunnolla osaa; vihollisia paettaissa mainitsee kertomus — tosin epäluotettava — hänen pelastaneen Xenophonin.
[15] Kleisthenes oli 6:nen vuosisadan lopulla jakanut Athenan kansan valtiollisessa suhteessa 10 fyyleeseen (oik. = sukukuntaan). Kustakin näistä määrättiin vuosittain arvalla 50 jäsentä senaattiin l. neuvostoon, jonka koko jäsenluku oli siis 500 (myöhemmin lisättiin fyyleiden lukumäärää, ja tuli silloin neuvoston jäseniä olemaan 600). Koko neuvosto ei kuitenkaan aina saattanut olla koolla, mutta korvattiin se puute prytaanijärjestelmällä. Uskottiin nim. vuoroonsa kunkin fyylen jäsenten huostaan juoksevain asiain toimittaminen ja esitysten valmistaminen neuvoston kokouksiin, ja mikäli nyt fyyleitä oli kymmenen, kesti tällaista vuoroa 35-36 päivää (karkausvuosina 38-39 p.). Tointa kutsuttiin prytaneiaksi ja sitä toimittavan fyyleen jäseniä prytaaneiksi. Heidän virkahuoneenaan oli skias l. tholos, jossa he myöskin söivät valtion kustannuksella. He kutsuivat kokoon sekä neuvoston että myöskin kansan. Keskuudestaan määräsivät he arpomalla itselleen kuksikin päiväksi eri esimiehen, jolla oli hallussaan avaimet valtion aarteistoon ja arkistoon sekä Athenan valtionsinetti, ja oli tämä itseoikeutettu esimies myös hänen päivänään pidetyissä neuvoston- ja kansankokouksissa (vasta myöhemmin tapahtui tässä kohden muutos).
Mainittu esimiehyys osui Sokrateelle siksi päiväksi, jolloinka Athenalaiset kansankokouksessa tuomitsivat samalla äänestyksellä kuolemaan "kaikki ne kymmenen strateegia, jotka eivät olleet korjuuseen ottaneet meritaistelussa kuolleita sotureja." Tätä menetystä katsoi Sokrates laittomaksi ja paneutui sitä vastaan, mutta menestyksettä, sillä muista prytaaneista ei kukaan häneen yhtynyt. Itse asiassa olikin strateegien tuomitseminen kolmin kerroin laitonta. Sillä ensiksi ei kansankokouksella ollut valtaa tuomita heitä, vaan olivat he kansantuomioistuinten tuomittavia, ja toiseksi oli laeissa määräys, ett'ei samalla äänestyksellä saanut useampia yht'aikaa tuomita; kolmanneksi ei strateegeille suotu, niinkuin olisi pitänyt, tarpeellista aikaa puolustukseen.
Taistelu, jota tarkoitetaan, oli taistelu Arginusisten saarten luona, missä Athenalaiset v. 406 voittivat Spartalaisten laivaston. Athenalaisten puolella oli johto ollut kahdeksan strateegin käsissä — kaikkiaan oli strateegeja kymmenen ja he muodostivat Athenan sotalaitoksen esimieskolleegion — ja heitä oli myrsky estänyt täyttämästä velvollisuuttaan niitä kansalaisia kohtaan, jotka taistelussa olivat henkensä menettäneet. Heitä yhtäkaikki syytettiin tästä, ja seurauksena oli, että kuusi heistä sai päällään maksaa luonnon epäsuopeuden (kaksi heistä ei laisinkaan palannut Athenaan, ja välttivät he sen kautta kuoleman).
Huomattava on, ett'ei meidän tekstikohtamme esitä tapausta aivan tarkalleen, sikäli kuin Sokrates tasaluvuin puhuu kymmenen strateegin tuomitsemisesta.
[16] Nämät ilmianto ja korjuuseen saatto olivat kaksi erinäistä, yleisyydestä poikkeavaa tapaa saattaa toista tuomiolle. Molempia käytettiin ainoastaan, jos rikos oli ilmeinen. Mitään haastetta ei silloin annettu rikolliselle; myöskin sai hän suoraa päätä, ell'ei hänellä ollut tarpeellisia takaajia, marssia vankeuteen ja siellä odottaa tuomiotaan. Erotuksena oli vain, että, kun ilmiantoa käytettiin, niin kantaja vain ilmoitti rikollisen asianomaiselle virkamiehelle, jonka työksi sitten itse vangitseminen jäi, sen sijaan kuin korjuuseen saatto tuli käytäntöön, jos itse kantaja kävi rikolliseen käsiksi ja kuljetti hänet virkamiehen luo.
[17] Kriton oli varakas Athenalainen, joka piti hyvin tarkkaa huolta omaisuudestaan. Hän oli jokseenkin saman-ikäinen kuin Sokrates sekä oli ollut nuoruudestaan asti tämän hartaimpia ystäviä. Vaikk'ei hänellä ollut erityistä synnynnäistä taipumusta filosofliaan, näkyy hän kuitenkin Sokrateen vaikutuksesta sitä harrastaneen, vieläpä kerrotaan hänen kyhänneenkin filosoofisia kirjoitelmia. Mutta vielä suurempaa ihastusta ja harrastusta herättivät hänessä Sokrateen käytännölliset elämänohjeet — käytännöllinen filosofiia. Kun Sokrates oli tuomittu kuolemaan, niin valmisti hän tälle tilaisuuden pakenemaan vankilasta ja siten välttämään pahantekijänkuolemaa. Mutta Sokrates hylkäsi hänen hyväntahtoisen suunnitelmansa, selittäen hänelle, että kansalaisen ensi velvollisuus on totella lakeja. Sokrateen keskustelun hänen kanssaan on Platon meille säilyttänyt "Kriton" nimisessä dialoogissaan, joka sekä historialliselta perustaltaan että aatesisällykseltään on läheisimmässä yhteydessä tämän teoksen kanssa.
[18] Sphettolainen = kotoisin Sphettos deemoksesta. Paitsi fyyleisiin jakaantui Athenan kansa vielä deemoksiin. Nämät, jotka olivat paikallisia kokonaisuuksia, olivat vastoin edellisiä kunnallisia laitelmia, ja oli niitä monta kertaa enemmän. Kleistheneen mainitaan tasoittaneen niiden luvun 100:ksi sekä jakaneen ne eri fyyleitä kohti siten, että kukin fyylee käsitti 10 sellaista; tämä määrä lisääntyi kuitenkin vähitellen, läheten lopulta kahtasataa.
[19] Aiskhines oli Sokrateen merkillisimpiä oppilaita. Hänen tiedetään kirjoittaneen joukon iloisia ja havainnollisia dialoogeja.
[20] Kephisialainen — Kephisia deemoksesta.