Minä en ole, Athenalaiset, muuten koskaan ollut missään valtionvirassa, mutta kerran olin neuvoston jäsenenä. Sattuma saattoi meidän Antiokhis-fyyleemme toimittamaan prytaneiaa silloin, kun tahdoitte langettaa kaikki ne kymmenen strateegia, jotka eivät olleet korjuuseen ottaneet meritaistelussa kuolleita sotureita, yht'aikaa, vaikka tämä oli laitonta menetystä, kuten myöhemmin jokainen myönsitte. Sillä kertaa olin minä ainoa prytaani, joka vastustin laittomuudentekoa ja äänestin sitä vastaan;[15] ja vaikka puhujat olivat valmiit minua ilmiantamaan ja korjuuseen saattamaan[16] ja te heitä huudoillanne kehotitte siihen, katsoin kuitenkin täytyväni ennemmin laki ja oikeus puolellani antautua vaaran alaiseksi kuin vankilan tai kuoleman pelosta yhtyä teihin teidän tuumiessanne sellaista, joka ei ollut oikein. Tämä tapahtui aikana, jolloinka Athena vielä oli kansanvaltana. Kun sen perästä tuli harvainvalta, niin taas kolmikymmenmiehistö kutsutti minut neljän muun kera tholokseen ja määräsi meidät Salamiista tuomaan Salamiilaisen Leonin mestattavaksi. Moisia käskyjä antoi se usein useille muillekin, koska se tahtoi rikoksilla tahrata mitä useimpia. Tuonaan minä jälleen teossa, enkä ainoastaan sanoilla, osotin, ett'en kuolemasta piittaa — joll'ei vaan ole liian törkeätä sanoa — niin tutuistakaan, vaan että sen sijaan olen yksin-omaan siitä huolissani, miten välttää jokaista rikoksellista ja jumalatonta tekoa. Minua ei nim. silloinen hallitus, vaikka olikin niin voimakas, kuitenkaan voinut pelottaa mitään väärää tekemään; vaan kun läksimme raatihuoneelta ja toiset neljä suuntasivat matkansa Salamiin saarelle sekä noutivat Leonin, niin minä menin omaa tietäni kotiini. Mahdollisesti olisin myös tämän johdosta saanut kuoleman osakseni, ell'ei mainittu hallitus kohta sen perästä olisi kukistunut. Nämät kertomukseni saattaa moni teille tosiksi vakuuttaa.

21. Luulettekohan minun näin monta vuotta eläneen, jos olisin antautunut julkisen toiminnan alalle ja toiminut, niinkuin kelpo miehen arvo vaatii, aina ollut oikeuden puolella ja sitä pitänyt, kuten tuleekin, kaikkein suurimmassa arvossa? Kaukana se, Athenalaiset; sillä ei kenellekään toisellekaan tämä olisi ollut mahdollista. Mutta minä olen, niinkuin tullaan näkemään, läpi koko elämäni (sekä julkisuuden alalla, jos muuten olen siellä jotakin toimittanut, että yksityisessä elämässäni) niin menetellyt, ett'en kuuna päivänä ole kenellekään mitään vastoin oikeutta myöntänyt, en muille enempää kuin kenellekään niistä, joita panettelijani väittävät "oppilaikseni". Minä en ole yhtäkaikki ikänäni ollut kenenkään opettajana; mutta jos joku, oli hän nuori tai vanha, on halunnut kuunnella minua, kun puhun ja toimin laillani, en ole häneltä milloinkaan sitä kieltänyt. Enkä minä myöskään keskustele ainoastaan, jos rahaa palkaksi saan, mutta ole keskustelematta, ell'en sitä saa, vaan samallaisesti suon sekä rikkaan että köyhän minulta kysyä tai, jos hänellä siihen on mieli, vastata ja sen ohessa kuulla, mitä minulla olisi sanottavaa. Ja jos joku näistä tulee kunnon mieheksi tai ei, niin en minä oikeudenmukaisesti saata olla siitä vastuun-alainen, koska kerta en koskaan kenellekään ole mitään oppia luvannut tai todellisesti ketään opettanut. Mutta jos joku väittää, että hän kahdenkeskisessä puhelussa on oppinut tai kuullut minulta jotakin sellaista, jota eivät myös kaikki muut ole oppineet tai kuulleet, niin tietäkää, ett'ei hän puhu totta.

22. Mutta miksikä sitten useat niin mielellänsä pitkän aikaa pysyttäytyvät parissani? Sen olette, Athenalaiset, jo kuulleet; olen sanonut teille koko totuuden mainitessani, että he ilolla kuuntelevat, miten niitä tutkitaan, jotka kuvittelevat olevansa viisaita, vaikk'eivät sitä olekaan; tämä nimittäin ei ole vastenmielistä. Mutta tämän on minulle, kuten väitän, jumala toimeksi antanut sekä oraakelinvastausten että unennäköjen kautta ynnä yleensä jokaisella tavalla, jolla muuten joku jumalallinen tahto joskus on ihmistä määrännyt jotakin, mitä hyvänsä, tekemään.

Tämä on, Athenalaiset, totta ja helposti toteen näytettävissä. Sillä jos minä toisia nuorukaisia nyt turmelen ja toisia olen turmellut, niin pitäisihän toki joidenkuiden heistä, jos he vanhemmiksi vartuttuaan ovat tulleet huomaamaan, että minä annoin heille heidän nuoruudessaan mitenkuten huonoja neuvoja, nyt itsensä esiintyä täällä minua syyttämässä ja vaatimassa minulle rangaistusta; mutta jos he eivät itse tahtoisikaan sitä tehdä, niin ainakin heidän omaistensa, isäin, veljien tai muiden sukulaisten, tulisi, jos kerta minä jotenkuten olen heidän omaisiinsa pahaa vaikuttanut, nyt sitä muistella. Nyt onkin, kuten näen, monta heistä täällä saapuvilla: ensinnä tämä Kriton,[17] minun ikä- ja deemos-kumppanini, tämän Kritobuloksen isä; edelleen Lysanias Sphettolainen,[18] Aiskhineen[19] isä, ja lisäksi Antiphon Kephisialainen,[20] Epigeneen[21] isä; muita vielä ovat nämät, joiden veljet ovat tässä työskentelyssäni mukana olleet: Nikostratos, Theodotoksen veli — Theodotos on jo manalle mennyt eikä siis ainakaan hän ole voinut rukoilla tuota pysymään levossaan — ja Paralos, Demodokoksen poika, jonka veli Theages[22] oli; edelleen Ademantos, Aristonin poika, tämän Platonin[23] veli, ja Aiantodoros, tämän Apollodoroksen[24] veli; ja voisinpa mainita teille useita muitakin. Näistä olisi Meletoksen pitänyt mainita joku todistajaksi etupäässä silloin, kun hänellä itsellään oli puhevuoro; mutta jos kuitenkin tämä tuonaan häneltä unohtui, niin mainitkoon nyt todistajan — minä kyllä astun syrjään siksi aikaa — ja puhukoon, mitä hänellä mahdollisesti on siihen suuntaan sanottavaa.[25] Mutta päinvastoin huomaatte, Athenalaiset, kaikkien olevan valmiit minua auttamaan, minua turmelijaa, joka heidän sukulaisilleen teen pahaa, kuten Meletos ja Anytos syyttävät. Jos nimittäin "turmellut" itse auttaisivat minua, olisi se kenties kyllä ymmärrettävissä; mutta kun turmeltumattomat, jotka jo ovat ijäkkäitä miehiä — edellisten sukulaiset — minua auttavat, niin mikä muu syy saattaa heillä siihen olla kuin se oikea ja kohtuullinen, että tietävät Meletoksen valehtelevan, mutta minun puhuvan totta?

23. Kylliksi jo, Athenalaiset! Mitä minä osaisin puolustustani varten puhua, sisältyy likipitäin siihen, mitä tässä nyt olen puhunut, sekä mahdollisesti muuhun samallaiseen. Kenties saattaa nyt moniahta teistä muistellessaan itseään suuttua sen johdosta, että, vaikka hän oikeudenkäynneissä, jotka ovat olleet paljon vähäpätöisempiä kuin tämä, on runsain kyynelin anonut ja rukoillut tuomareita ynnä tuonut mukanansa oikeuteen omat pikkulapsensa, jotta häntä mitä enimmin säälittäisiin, ja sitä paitsi useita muita sukulaisiaan ja ystäviään, niin kuitenkaan minä en aijo mitään tämmöistä tehdä, en, vaikkapa minua, kuten saattaisi luulla, uhkaa suurin vaara. Mahdollisesti käy siis moni, kun hän tätä ajattelee, ynseämieliseksi minua kohtaan ja juuri tästä äkeissään antaa vihapäissä äänensä. Jos siis joku teistä on tällaisella mielellä — minä nähkääs en pidä sitä tiettynä asiana, mutta jos sentään siten on, niin luulenpa, että sanani olisivat täysin oikeutetut, jos sanoisin hänelle seuraavaa: Myöskin minulla, ystävä kulta, on muutamia sukulaisia; sillä minäkään en ole, käyttääkseni Homeroksen sanoja, "tammesta alkujani paadesta myös en", vaan polveudun ihmisistä, ja siksi on minullakin sekä muita sukulaisia että, Athenalaiset, kolme poikaa, joista yksi jo on nuorukainen, toiset kaksi vielä pikkulapsia. Mutta kuitenkaan en aijo tuottaa ketäkään heistä tänne enkä rukoile, että te heidän takiaan minut vapauttaisitte. Miksikä sitten en tätä tee? Ei syynä ole liikanainen itsetietoisuus, Athenalaiset, eikä se, että teitä halveksisin; ei, vaan — toinen asia on nimittäin, voinko minä rohkeasti katsella kalmaa kasvoihin vai enkö — arvelen siihen katsoen, mitä sekä oma arvoni että teidän ja koko valtion arvo vaatii, ett'ei olisi kaunista, jos minä jotakin tämmöistä tekisin, koska jo olen näin ijäkäs mies ja minulla on se nimi, joka minulla on, olkoon se muuten tosi tai valheperäinen; yleisesti otaksuttua on yhtäkaikki, että Sokrates jossakin suhteessa on useita muita etevämpi. Jos siis ne teistä, jotka käyvät muita etevämmistä miehistä joko viisautensa tai urhoollisuutensa tai minkä muun avun puolesta hyvänsä, menettelisivät sillä tavalla, olisi se häpeällistä — tarkoitan sillä tavalla, kuin usein olen nähnyt ihmisten menettelevän silloin, kun he ovat oikeudessa, kun he, vaikkakin käyvät enemmästä kuin muu yleisö, kuitenkin tekevät kummia, koska luulevat saavansa kärsiä jotakin hirmuista, jos heiltä riistetään heidän henkensä, ikäänkuin tulisivat kuolemattomiksi, ell'ette tuomitsisi heitä hengiltä. Nämät näyttävät minusta tuottavan häpeätä valtiolle, ja tulee kaiketikin moni muukalainen siihen käsitykseen, että ne, jotka kuntonsa puolesta ovat muita Athenalaisia etevämmät ja joita nämät katsovat itseänsä paremmiksi sekä virkamiesten valinnassa että muiden kunnian-osotusten jaossa, ett'eivät nämät ole akkoja laisinkaan paremmat. Tätä ei siis, Athenalaiset, meidän tule tehdä, jotka jossakin suhteessa, missä hyvänsä, käymme enemmästä kum muu yleisö, eikä toisaalta teidän sitä sallia, jos me niin menettelemme, vaan tulee teidän osottaa juuri sitä, että paljoa pikemmin tuomitsette sellaisen, joka ottaa esittääkseen näitä surunäytelmiä ja sen kautta tekee valtiomme naurettavaksi, kuin sellaisen, joka esiintyy levollisesti.

24. Mutta vaikk'ei katselekaan asiata arvon näkökannalta, Athenalaiset, niin ei minusta nähden ole oikeinkaan rukoilla tuomareita ja siten päästä vapaaksi, vaan pitää tuomareita opettamalla taivuttaa. Sillä ei tuomari istu sitä varten, että hän suosionsa jälkeen jakelisi oikeutta, vaan sitä varten, että hän ratkaisisi, missä oikeus on, ja on hän vannonutkin, ett'ei hän käytä oikeutta niiden mieliksi, joille katsoisi paraaksi sitä tehdä, vaan että hän tuomitsee lakien mukaan. Sen vuoksi me emme saa totuttaa teitä valapettureiksi enempää kuin te puolestanne antaa itseänne siihen totuttaa; sillä silloin emme kummatkaan menettelisi hurskaasti. Älkää siis, Athenalaiset, vaatiko minua tekemään edessänne sellaista, jota en katso kauniiksi tai oikeaksi tai hurskaaksi, älkää, kautta Zeuksen, varsinkaan nyt, jolloin tämä Meletos syyttää minua jumalattomuudesta. Sillä jos koettaisin taivuttaa ja rukouksilla pakottaa teitä johonkin vastoin valaanne, niin selvästi opettaisin teitä kieltämään jumalien olemassa-oloa, samalla kuin puolustuksellani itse itseäni ilmeisesti syyttäisin siitä, ett'en tunnusta jumalia. Mutta näin ei ole likimainkaan laita; sillä tunnustan, Athenalaiset, jumalia pikemmin kuin kukaan syyttäjistäni ja jätän teidän ja jumalan toimeksi antaa minulle sellaisen oikeudenpäätöksen, joka on sekä minulle itselleni että teille paras.

(Ensimäisea äänestyksen perästä.)

25. Ett'en, Athenalaiset, ole harmissani sen johdosta, mikä tässä on tapahtunut, että nimittäin olette tuominneet minut syylliseksi, se johtuu sekä useista muista seikoista että eritenkin siitä, ett'ei se, mikä nyt on tapahtunut, ollut minulle odottamatonta. Paljoa enemmän kummastelen sitä äänimäärää, joka kumpaisellakin taholla on annettu. En nimittäin luullut erotuksen tulevan näin vähäiseksi, vaan päinvastoin suureksi; mutta nytpä, kuten näkyy, olisin päässyt vapaaksi, jos vain kolmekymmentä ääntä olisi langennut toisin.[26] Meletoksen syytöksestä olen ajatukseni mukaan päässyt vapaaksi myöskin nyt; enkä ole ainoastaan päässyt vapaaksi, vaan on kaikille ilmeistä, että, joll'eivät Anytos ja Lykon olisi yhdistyneet häneen minua syyttääkseen, niin olisi hänen täytynyt maksaa sakkoa tuhat drakhmaa, koska hän ei olisi saanut viidettä osaa äänistä.[27]

26. Mies vaatii nyt minulle kuolemanrangaistusta. No hyvä! mutta minkä rangaistuksen ehdotan sitten minä osaltani, Athenalaiset? Selvästi sen, jonka ansaitsen? Mutta minkä siis? Mitä ansaitsen kärsiä tai maksaa sen johdosta, ett'ei päähäni pälkähtänyt elää rauhassa, vaan olin välittämättä kaikesta siitä, josta ihmiset yleensä välittävät — rikkauksien kokoamisesta ja taloudenhoidosta, strateegin ja kansanpuhujan toimista ynnä johtavista asemista yleensä, valtiollisista klubeista ja valtiollisista puolueriidoista —, mikäli katsoin itseäni todellakin liian hyväksi ottaakseni niihin osaa ja siten elossa säilyäkseni, ja ett'en niinmuodoin kääntynyt sille uralle, missä en olisi teitä enempää kuin itseänikään mitenkään hyödyttänyt, vaan suuntasin askeleeni sinne, missä luuloni mukaan yksityisesti saatoin kullekin tehdä suurimman palveluksen, ja koetin taivuttaa teitä jokaista siihen, ett'ette pitäisi huolta mistään asiasta, joka koskee teitä, ennenkuin olisitte pitäneet huolta itsestänne, siitä, miten tulisitte niin kunnollisiksi ja järkeviksi miehiksi kuin mahdollista, ettekä niin-ikään mistään asiasta, joka koskee valtiota, ennenkuin valtiosta itsestään ja että te samalla tavalla pitäisitte kaikesta muustakin huolen? Kun näin on laitani, niin mitä ansaitsen? Jotakin hyvää, Athenalaiset, jos yleensä todella tahdotte ansion mukaan määrätä, ja lisäksi sellaista hyvää, joka soveltuu minulle. Mikä nyt on sopivaa "hyväntekijälle", köyhälle miehelle, jonka tarvitsee olla joutilaana voidakseen teitä kehottaa? Ei mikään ole, Athenalaiset, sopivampaa kuin että tällainen mies saa prytaneionissa syödä.[28] Hänelle on se paljoa kohtuullisempaa kuin sille teistä, joka yksi-, kaksi- tai nelivaljakolla on voittanut Olympian kilpaleikeissä; sillä hän aikaansaa sen, että te näytätte onnellisilta, mutta minä, että olette onnellisia; toiseksi ei hän ole elatuksen tarpeessa, sen sijaan kyllä minä. Jos siis minun pitää vuorostani oikeuden mukaan ehdottaa sitä, mitä ansaitsen, niin ehdotan: syöntiä prytaneionissa.

27. Mahdollisesti arvelette, että minä myös tätä sanoessani puhun samallaisesti kuin tuonaan, jolloin puhuin vaikeroimisesta ja rukoilemisesta, nim. liian itsetietoisesti; mutta niin ei kuitenkaan ole asian laita, Athenalaiset, vaan on se pikemmin seuraava: Minä olen vakuutettu siitä, ett'en tahallani ole vääryyttä tehnyt kenellekään ihmiselle, mutta teitä en nyt saa sitä uskomaan, syystä että niin vähän aikaa olemme toistemme kanssa puhuneet. Sen sijaan, jos teillä olisi sama laki kuin muilla kansoilla, jos ette käyttäisi kuolemanrangaistusten käsittelyyn vain yhtä päivää, vaan useita, olisin luulenma kyllä saanut teidät uskomaan; mutta nyt, kun aikaa on niin vähän, ei ole helppoa puhdistaa itseään ankarista panetteluista. Koska siis vakaumukseni on se, ett'en ole tehnyt vääryyttä kenellekään toiselle, niin paljon puuttuu siitä, että tekisin vääryyttä itselleni ja itse väittäisin omaksi vahingokseni, että ansaitsen kärsiä jotakin pshaa, ja sen johdosta ehdottaisin itselleni jotakin sellaista. Mitähän nyt niin pelkäisin, että sen tekisin? Ehkäpä saada kärsiä sitä, mitä Meletos ehdottaa, sitä, mistä sanon, ett'en tiedä, onko se hyvää vaiko pahaa? Paremmaksuisinko ehkä ennen sitä jotakin semmoista, jonka varmaan tiedän pahaksi — ja mitä siinä tapauksessa ehdottaisin? Tokkohan vankeutta? Mutta miksi minun pitäisi elää vankeudessa ja olla kulloisen virkakunnan, yksitoistamiehistön, orjana? Vaiko sakkoja ja vankeutta, kunnes ne suorittaisin? Mutta tämä tekisi saman kuin äsken mainitsemani rangaistus, sillä minulla ei olisi rahaa millä maksaa. Mutta pitääkö minun sitten kenties ehdottaa maanpakoa? Mahdollisesti määräisitte minulle sen. Lujastipa tosiaankin olisin kiintynyt elämääni, jos olisin siihen määrään ymmärtämätön, ett'en kykenisi käsittämään, että, kun te, jotka olette kansalaisiani, ette voi sietää minun elämäntapaani ja puheitani, vaan ne ovat tulleet teille liian rasittaviksi ja kiusallisiksi ja te sen johdosta nyt koetatte niistä vapautua — silloin saattavat tietysti toiset niitä kärsiä! Kaukana siitä, Athenalaiset! Kaunis olisi siis elämäni, jos näin ijäkäsnä miehenä lähtisin maanpakolaisuuteen ja siellä eläisin muuttaen kaupungista toiseen ja tullen aina pois karkotetuksi. Sillä sen kyllä tiedän, että, minne ikinä joudunkaan, siellä nuorukaiset kuuntelevat puheitani aivan niinkuin täällä; ja jos tällöin käsken heidät pois, niin he itse karkotuttavat minut vanhemmilla miehillä, joita siihen taivuttavat; ell'en taas sitä tee, niin heidän isänsä ja sukulaisensa ajavat minut pois juuri heidän takiaan.