Mustalaisten historia on vieläkin arvoitus. Kuten tiedämme ilmestyivät ensimäiset mustalaisjoukkueet verrattain vähälukuisina Länsi-Eurooppaan 1500-luvun alulla. Mutta mistä nämä tulivat ja miksi he tänne tulivat ei ole voitu saada selville. Ihmeteltävintä on, kuinka nämä ovat vähässä ajassa voineet lisääntyä niin huomattavassa määrässä ja niin monissa toisistansa kaukana olevissa valtakunnissa. Mustalaiset itse eivät ole säilyttäneet ainoatakaan tarinaa alkuperästänsä; kun useimmat heistä puhuvat Egyptistä alkuperäisenä kotimaanansa, niin ovat he tässä suhteessa oikeastaan vain omistaneet jo sangen varhain heistä levitetyn huhun.
Suurin osa itämaalaisten kielten tutkijoita, jotka ovat tutkineet myöskin mustalaisten kieltä, luulevat heidän olevan kotoisin Intiasta. Itse teossa näyttääkin useilla romaninkielessä tavattavilla juurisanoilla ja kieliopillisilla muodoilla olevan vastaavaisuutensa sanskritista johdettavista kielistä. Pitkällisten vaellustensa aikana ovat mustalaiset luultavasti omistaneet paljo lainasanoja. Kaikissa romanikielen murteissa tavataan paljo kreikkalaisia sanoja.
Nykyään löytyy mustalaismurteita melkein yhtä monta kuin toisistansa erillänsä eläviä mustalaisjoukkoja. Kaikkialla puhuvat he sitä paitse varsin hyvin sen maan kieltä, missä asuvat, eivätkä usein käytäkään omaansa muulloin kuin tahtoessansa vieraiden edessä puhua kaikessa vapaudessa. Jos vertaa Saksan mustalaisten kieltä espanjan romani-murteisiin, niin huomaa, että nämä vuosisatoja vallan erillään käytetyt kielet sisältävät sangen paljo yhtäläisiä sanoja. Mutta alkuperäinen romanikieli on niiden sivistyneempien kielten vaikutuksesta, joita näiden kulkuriheimojen on täytynyt käyttää, kaikkialla huomattavasti muuttunut, vaikka eri maissa eri määrässä.
Toisaalta on saksan-, toisaalta espanjan-kieli muodostellut romani-kielen niin, ett'ei Schwartzwaldin mustalainen voisi tulla toimeen andalusialaisen rotukumppaninsa kanssa, vaikkakin jo muutamista lauseista huomaa heidän puhuvan samasta alkukielestä johtuvia murteita. Eräät paljon käytetyt sanat ovat luullakseni yhteisiä kaikille mustalaismurteille, kuten esim. pani = vesi, mamo = leipä, mäs = liha, lon = suola j.n.e.
Samoin ovat lukusanat kaikkialla jokseenkin samat.[18]
Tämä riittänee antamaan Carmenin lukijoille edullisen ajatuksen mustalaistutkimuksistani. Päätän teokseni eräällä sananlaskulla, joka sattumalta johtuu mieleeni: en retudi panda nasti abela macha, s.o. suljettuun suuhun ei kärpänen lennä.
Viiteselitykset:
[1] Andalusialaisten s on vieno, c:n ja z:n välillä, jonka viime mainitun espanjalaiset ääntävät samoin kuin englantilaiset th:n. Senjor-sanan ääntämistavasta erottaa heti andalusialaisen.
[2] Nämä etuoikeutetut "maakunnat", joilla oli omat lakinsa, (?) fueros, käsittivät Alavan, Biskaijan Guipuzcoan ja osan Navarraa, joissa kaikissa väestö puhuu baskin kieltä.
[3] Neveria on kahvila eli etupäässä espanjalainen jäätelöravintola; tällaisia neverioita löytyy melkein jokaisessa espanjalaisessa kylässä.