"Kaunis rouva, rakastajanne on varmaankin jättänyt teidät."
"Aivan oikein."
"Tahdotteko, että toimitan hänet takaisin?" kysyi hän.
Tiedättehän, kuinka iloisena murheellinen nainen hyväksyi hänen ehdotuksensa, joka herätti hänessä sitä suurempaa luottamusta, kun mustalais-akka ensi silmäyksellä oli voinut arvata hänen sydämensä salaisuuden. Mutta kun taikoihin turvautuminen olisi käynyt vaikeaksi Madridin vilkkaimmalla kadulla, sovittiin missä seuraavana päivänä yhtyisivät.
"Ei mikään ole helpompaa kuin saattaa tuo uskoton jälleen jalkojenne juureen," sanoi akka. "Sattuuko teillä olemaan hänen lahjoittamaansa nenäliinaa, vyötä taikka mantiljaa?"
Hän sai silkkisen hunnun.
"Ommelkaa nyt punaisella silkillä piasteri yhteen hunnun nurkkaan; toiseen ompelette puolen piasteria; tähän 1/4 piasteria ja tuohon 2 realea. Lopuksi on teidän ommeltava keskeen pieni kultaraha. Suurempi kultaraha olisi vieläkin tehoisampi. Niin, teidän on ommeltava tuo kultaraha ja kaikki. Kas niin," sano hän kun olin täyttänyt hänen pyyntönsä, "antakaa se nyt tänne, niin vien minä sen hautausmaalle täsmälleen kello 12 yöllä. Voitte tulla kanssani, jos tahdotte nähdä lemmon kauniin leikin. Minä lupaan teille, että te jo huomenna saatte tavata rakastajanne."
Mustalaisakka meni yksin hautausmaalle, sillä toista pelotti kovin kaikki pahat elkeet. Voitte miettiä itse saiko hyljätty poloinen koskaan nähdä nenäliinaansa ja uskotonta rakastajaansa.
Huolimatta köyhyydestänsä ja siitä vastenmielisestä vaikutuksesta, jonka he useissa herättävät, on mustalaisilla ollut jonkunlainen menestys vähemmän valistuneen kansanluokan keskuudessa. Ja tästä ovatkin he sangen turhamaisia. Älyn puolesta tuntevat he olevansa ylempää rotua ja halveksivat sydämestänsä kansakuntaa, joka heille suo vieraanvaraisuutta.
"Jalot ovat täällä niin tuhmia," sanoi minulle eräs mustalaisnainen Vosges'ista, "ett'ei heidän pelaamisensa ole mistään arvosta. Tuonottain kutsui taas eräs talonpoikaisvaimo minut kadulta luoksensa. Hänen uuninsa savusi ja minun olisi pitänyt keksiä taika sitä vastaan. Käskin hänen ensiksi tuoda palasen sianlihaa. Sitten mutisin muutamia sanoja romaninkielellä: sinä olet tuhma, olet syntynyt tuhmaksi ja kuoletkin tuhmana… Ovelle päästyäni sanoin selvällä saksankielellä: varmin keino uunisi savuamista vastaan, on se, ett'et tee siihen ensinkään tulta. Sanoin ja livahdin tieheni."